En muista, milloin olen polttanut yhtä paljon kynttilöitä kuin viimeisen kolmen viikon aikana. Kynttilät liekehtivät kodin olohuoneessa ja pihamaalla - lähes yötä päivää. Liekin lepattavassa valossa seurattiin illan hämärtymistä ja marmorikynttilän reunojen kiertymistä.

Kynttilöiden lisäksi loma sisälsi aimo annoksen koiria. Kahden koiran kanssa eläminen osoittautui (jälleen) kovin vilkkaaksi. Onneksi muu elämä oli vähäistä, joten koirien vahtimiseen ja ulkoiluttamiseen pystyi keskittämään suuret määrät aikaa ja energiaa.


Saara sai veljeltäni lahjaksi kivan lelun. Koiran mielestä tennispalloon oli lisätty turha naru, jonka pikkuneiti sitten purikin poikki kahden ja puolen päivän aikana. Enää ei ole lelusta jäljellä kuin karvoistaan kuorittu pallo. Sekin jäi tarhan hankeen.

Autoilijat naureskelivat meille usein, koska konkkaronkkamme sisälsi kaksi aivan eri näköistä ja käytöksistä koiraa. Kun toinen otti autot innolla vastaan, roikkui toinen naapurin karvaisissa korvissa. Voi sitä hihnojen pitelyä ja selvittelyä! Hauskaakin oli, sillä lumi tuntuu yhä sekoittavan pikkuneidin pään. Kerran neitokainen jopa hävisi ojaan, lumi olikin syvempää mitä se odotti. Sieltä sisupussi kuitenkin räpiköi itsensä takaisin tielle.

Nyt on neidinkin meno tasoittunut. Tampereella ei ole niin kiire, koska on paljon hajuja nenän tunnistettavaksi. Kunhan jäätävät pakkaset loppuvat, pääsemme todella tutustumaan lähipolkujen hajumaastoihin ja lumihankiin. Sitä odotellessa siis.

Arki

Loma loppui ja maalaismaisemat vaihtuivat kaupunkiin. Kamera on yhä purkamatta ja Dropsin villapaita kesken. Palaan asiaan, kun innostun lajittelemaan lomakuvia. Arki, huh!

Viimeiset päivät ennen lomaa

Viimeiset päivät ennen keskiviikkoiltapäivänä alkavaa joululomaa ovat täynnä melko hiljaista elämää. Seuraan yhden ja pidän toisen oppitunnin, mutta siinä kaikki. Muun ajan fiilistelen kotona koiran kanssa, sillä ulkonakin on liian kylmä pitkiin samoiluihin. Joulutunnelmasta vastaavat joululaulut ja kynttelikkö. Niiden voimalla jaksamme vielä reilut kaksi päivää, kunnes kotikonnut siintävät silmien edessä.


Dropsin ihana palmikkopusero on tällä hetkellä hihavaiheessa. Paita ei ehdi vielä lomalle, mutta toivottavasti viimeistään helmikuun pakkasille. Hiukan liian pitkä siitä on tulossa, mutta säilyypähän takapuolikin lämpimänä. Pikkukoira on ollut yllättävän hyvää ja sivistynyttä neulomisseuraa yhdessä Kotikadun ensimmäisen tuotantokauden kanssa.


Lahjoin itseäni uudella kameralla, josta Mies on innoissaan ja jota Saara katsoo kummaksuen. Onhan se varmasti ihmeellistä, kun kaksi ihmistä häärii vähän väliä ympärillä ja valot vilkkuvat.



Muutamien blogien innoittamana päätin vaihtaa joulukukkaset tällaisiin paperisiin joulutähtiin. Kaksi on jo valmiina ja kaksi vielä tekemättä. Yhden lahjoitan äidin vanhemmille, toisen isän äidille, kolmannen omalle äidille ja neljännen Miehen äidille. Toivottavasti tähdet saadaan nätisti autoon ja ehjinä perille.


Pitkin syksyä vaivoina ollut kandidaatintutkielma on vihdoin palautettu. Nyt enää odottelen, onko työ hyväksyttävä ja tammikuussa suuntaan testaamaan kypsyyttäni. Lyhyessä ja varsin kiireisessä ajassa valmistunut tuotos tuo hyvää mieltä ainakin tekijälleen. Pienoistutkielma tehty ja olen yhä hengissä! Ehkä siitä gradustakin selviän sitten joskus...

Pikainen viikonloppu maalla

Viikonloppu kotona vilahti ohi silmien nopeasti. Perjantaina saavuimme Saaran kanssa myöhään ja sunnuntaina lähdimme aikaisin. Onneksi lauantai, reissun ainoa kokonainen päivä, oli rentoutumista täynnä.

Aamupäivällä kävimme pikkuneidin kanssa "pitkällä" kävelylenkillä haistelemassa maaseudun hajuja. Pitkästä aikaa lämpötila oli pakkasen puolella ja ilma jotenkin kuulasta. Kuva ei valitettavasti välitä sitä kaikkea, miltä tuntui kävellä päivän valossa, maaseudulla, kaikessa rauhassa.


Rauhallisen lenkin lisäksi aamupäivä kului Kotikadun ensimmäisen tuotantokauden jaksoja katsellen. Löysin vaatekaappini uumenista kerän kaurapuuron väristä seiskaveikkaa ja etsin äkkiä käsiini pitsipipon ohjeen. Onneksi Raverly on keksitty ja hiljalleen jopa minä opin sitä käyttämään.



Kaurapuuropipon neulominen jatkui sunnuntain kotimatkalla. Tavoista poiketen palasimme Tampereelle autolla, sillä joululomalle siirtyminen olisi junalla aivan liian työlästä. Autossa oli hyvä neuloa ja pipo valmistui lopulta Tuntemattoman sotilaan viime metreillä Finlandian tahdittamana. Valitettavasti laiska päättelijäkeijukainen ei ole vielä vieraillut meillä, joten kaurapuuropipo odottaa vielä todellista valmistumistaan.



Joululahjaneulomukset alkavat olla valmiit. Jo viimeeksi kuviin päässeet Palmikkolapaset saivat peukalot ja pääsivät succaploccien venytykseen. Nyt odotan vain jännityksellä, mahtuvatko lapaset mummon käsiin. Ehkä lisään lahjaan muistutuksen ilmaisesta korjauspalvelusta, mikäli mittasuhteet ovat epäsopivat.



Joulu alkaa olla ihanan lähellä. Veli tulee perjantaina Tampereelle, sillä ostamme lahjat yhdessä. Myös tunnelmallinen Joulutori avataan perjantaina, minkä lisäksi Tallipihan joulu kuuluu viikonlopun ehdottomaan ohjelmaan. Nyt glögi tulille ja vällyjen alle haaveilemaan!

Terveisiä joulupukin pajalta!

Puikot ja koukut suihkivat Sohvannurkassa hirmuista tahtia. Koulukiireiden väheneminen näkyy neulomisinnon kasvamisena ja edessä siintävä jouluaatto täyttää mielen erilaisilla lahjaideoilla. Tällä hetkellä puikoilta on pudonnut pipot Miehelle ja veljelle.


Kuvio: Christine Dumoulinin Binary
Malli: omasta päästä Miehen pään mittojen mukaan
Lanka: Novita 7 veljestä, tumman- ja vaaleanharmaa



Malli: Novita kevät 2009, Pipo 23
Lanka: Novita Isoveli, musta

Pipojen lisäksi pukin konttiin pyrkivät lapaset. Niiden kääreeseen tulee 91-vuotiaan mummoni nimi. Mummo toivoi minulta lapasia, mutta perui toiveensa vanhojen lapasten löydyttyä. Päätin kuitenkin neuloa lapaset, koska aika riittää siihen. Toivottavasti nämä onnistuvat riittävän hyvin, että voin paketoida ne ja antaa lahjan hyvillä mielin.



Malli: Novitan palmikkolapaset, jostain nettiarkistosta
Lanka: Novita 7 veljestä, tummanpunainen



Ensimmäinen lapanen on siis peukaloa vaille valmis ja toinenkin lähentelee jo kärkikavennuksia. Palmikoiden takia yläosa vetää vähän kasaan, joten kastelu ja pingotus tai höyrytys on tarpeen ennen paketoimista.



Joululahjakiireiden takia itselle valmisteilla oleva palmikkohuppari ei ole edennyt kauheasti. Kaula-aukko on alkanut muodostua, mutta vielä on vähän matkaa kädenteihin ja valmiiseen työhön. Ajattelin mukailla Mipen tuotosta ja tehdä lyhyet hihat, koska muuten paksuhko lanka voisi tehdä hupparista liian lämpimän sisäkäyttöä ajatellen.


Kaiken neulomisinnon ohella harjoittelemme pikkuneidin kanssa harjaamista. Tällä hetkellä kaikki menee hyvin, kun motivaattorina on jokin nami. Muina hetkinä karsta on kamala vihollinen, joka pitää yrittää eliminoida muun muassa puremalla ja raapimalla. Ilmeisen hämmentävä kapistus, joka laittaa neidin karvat aivan hassuun järjestykseen, sillä jokaisen harjaussession jälkeen pitää pyristellä karvapeite oikeille urilleen.

Hetki paikallaan

Monta viikkoa kestänyt kiire ja tohina hiljentyivät perjantaina. Seminaaritutkielma oli palautettu ja perusharjoittelun laput ojennettu opettajalle. Siivouksen ja kauppareissun jälkeen avasin (ansaitun) karkkipussin ja pysähdyin hetkeksi miettimään, mitä tärkeää on tekemättä. Lista tuntui loputtomalta, sillä koko syksyn ajalta rästiin on kertynyt sekä kivoja tekemisiä (askartelua, neulomista, elokuvia...) että ostoksia (matot, farkut, sukkia...).

Lauantaina teimme ostosretken Miehen kanssa ja piristimme kotiamme uusilla, oransseilla matoilla. Väriterapiaa on nyt omasta takaa, jos kaamos alkaa ahdistaa. Vauhdin hiljennyttyä moinen on vallan mahdollista, sillä tähän asti pimeys on vain ollut tausta jatkuvalle kiireelle.

Sunnuntaiaamuna aurinko uskaltautui näytille ja suuntasimme pikkukoiran kanssa ulkoilemaan. Pyynikin rinteillä neiti hämmästeli metallinpaljastimien kanssa kulkevia miehiä. Ihmeellinen piipitys ja rinteessä hiippailevat miehet saivat monta hämmästynyttä mäykkykatsetta. Välillä piti katsoa taluttajaan päin, että MITÄ tuolla tapahtuu!?!


Pikkukoirasta on ollut paljon seuraa kiireisen opiskelutohinan keskellä. Innokas sylilapsi haluaa olla aina mukana (ja mahdollisimman lähellä), kun emäntä kirjoittaa tietokoneella. Seminaaritutkielmaa ja tuntisuunnitelmia olemme kirjoittaneet hetkittäin yhdessä, mutta se on osoittautunut aikatauluun nähden liian hitaaksi vaihtoehdoksi. Tietokoneet kuitenkin kiinnostavat pikkuneitiä ja tekihän se ensimmäisen Google-hakunsakin syyslomalla. Tuloksia tuli vähän, mutta yritys hyvä kymmenen.



On hämmästyttävää, kuinka paljon Saara on kasvanut, muuttunut ja neitimäistynyt. Mäyräkoiralle luontaiset piirteet ovat ilmiselvät sekä ulkoisesti että luonteen puolella. Kehitystä on tapahtunut myös käytöspuolella, joskin pentumainen villiys hämmästyttää edelleen kaikki ohikulkevat aikuiset koirat. Perjantaisen siivousurakan aikana neiti päätti kokeilla, josko säälittävillä katseilla saisi seuraa tohinan keskellä.



Neulerintamalla on edetty tasaisen hitaasti. Puikoilla on Mipenkin tekemä Dropsin palmikkopusero. Kainalot alkavat lähestyä ja toivonkin neuleen valmistuvan jouluksi. Etukappaleeseen neulotut palmikot miellyttävät silmää ja niiden tekeminen oli yllättävän helppoa. Jo melko nopeasti oppi, mitä milläkin kerroksella tapahtuu. Puseron lisäksi puikoilta on päässyt kaksi pipoa. Molemmat ovat matkalla joulupukin konttiin, kunhan päättelykeiju tulisi kylään ja piilottaisi langanpäät. Lisäksi ne kaipaavat kavereita lahjapaperin sisään. Ehkä suklaata, arpalappu taikka jotain muuta pientä, etteivät miehet pety pehmeisiin lahjoihin.



Viikko sitten Tampereella järjestettiin perinteiset Kädentaidot-messut. Kiertelin messuosastoja sunnuntaina ja muutama lankakerä tarttui mukaankin. Hyvän tarjouksen ja muutaman kiinnostavan ohjeen takia innostuin tilaamaan Modan. Kaupan päälle sain kerän lankaa ja Marimekon kauppakassin. Toivottavasti lehdessä on hyviä neuleohjeita, muuten syksyn numeron ohjeille tulee kova hinta. Lankakerän kohtalosta minulla ei vielä ole aavistustakaan. Mitähän saisi yhdestä pienestä kerästä...



Koko messukiertelyn ajan etsin sopivia pipolankoja. Minulla onnettomalla neulojalla kun ei ole riittävästi pipoja. Nyt jonossa on Kauhavan Kangas-Aitan Siloa kaksi kerää. Niistä tulee takuulla pipo, mutta ohjeesta ei ole vielä tietoakaan. Jotain palmikkoista tai pitsistä. Kivoja malleja on blogeissa pyörinyt, kun vain osaisin päättää.



Titityyn osastolta nappasin mukaan kaksi viimeistä kerää sinistä Luccaa. Pähkäilin pitkään ostanko kerän vai kaksi ja lopulta päätin ostaa kaksi, jos vaikka saisin kivan sinisen setin näistä aikaan. Pipo ainakin ja ehkä lapaset. Kaulurikin jos lankaa piisaa.

Kun on kiire

Viimeiset kolme viikkoa ovat olleet elämäni kiireisimmät. Yliopisto on mitä ilmeisemmin tehnyt minusta laiskan ja hitaan. Nyt maksan sen kaiken takaisin. Opetusharjoittelu syö voimia päivä päivältä enemmän. Perjantaihin asti pitäisi jaksaa. Sitten on loppupalaveri ja voi huokaista. Unohtaa harjoitustunnit hetkeksi, keskittyä tutkimukseen ja antaa aikaa itselle.

Lohtua näihin harmaan kiireisiin päiviin antavat avulias mies ja iloinen pieni koira. Lisäksi minulta on kysytty kaksi kertaa, pidänkö seuraavan tunnin. Molemmilla kerroilla olen joutunut vastaamaan kieltävästi. Aikaisemmin tyttö näytti harmistuneelta vastaukseeni. Tänään poika sanoi höh. En tiedä, mitä he todella tarkoittivat, mutta näinä kiireisinä hetkinä otan kaikki kommentit positiivisina. Ehken ollutkaan aivan kamalan huono harjoittelija.