Keskiviikkona graduohjaajanani kehotti minua jo hieman juhlistamaan gradun valmistumista. Neljästäkymmenestä opintopisteestä menen hänen mukaansa jo noin 38 pisteen kohdalla. Edessä on vielä vähän analyysia ja argumentoinnin yhtenäistämistä. Ja oikoluku. Helmikuussa lupasin palauttaa rääpäleeni, joka on siihen mennessä (toivottavasti) muuttunut rumasta ankanpoikasesta nuoreksi joutseneksi.

Proffan kehotuksen innoittamana kävin hakemassa kuohujuomaa kylmään. Huomenna tai ylihuomenna (kun joululomaa edeltävällä tehtävälistalla oleva tenttikirja on luettu) korkkaan pullon ja haen kuplista tsemppiä loppurypistykseen, joka alkaa reilun viikon päästä. Silloin olen maaseudun rauhassa ja pidän muutaman päivän graduputken ennen joulurauhan laskeutumista. Tai ainakin aion pitää.

Samalla mietin tulevaisuuteni pelinappuloita, joita voisi siirtää jo nyt ja pistää paperit sisään yhtä sijaisuutta varten. Sen saaminen tietäisi muuttamista, pitkiä automatkoja, mutta samalla kotiseutua ja oppimista. Nykyisessä ruudussa pysymistä puoltaa moni asia (tekemättömät tentit, lehtipalavereiden Tampere-keskeisyys...). Toisaalta vatsan pohjassa lentelee perhosia jo pelkästä ajatuksesta...