Keskiviikkona pakkasin mukaan laukullisen tavaraa: vaihtovaatteet, hiuslakkaa, meikit, tenttiartikkeleita ja kalenterin. Lähdin matkaan junalla ja vaihdoin parin tunnin jälkeen menopeliksi auton. Keskustelin isäni kanssa enemmän kuin aikoihin. Jännitin.

Torstaina huruttelin työhaastatteluun. Keli oli hyvä eikä kolmen vartin mittainen ajomatka tuntunut ikävältä. Haastattelussa jännitti mutta onneksi kysymykset eivät olleet vaikeita. En kylläkään osannut sanoa, mikä on vahvuuteni oppiaineessani.

Varttia myöhemmin kättelin rehtoria ja lupasin aloittaa työt maanantaina. Kiertelin koulua sijaistettavan opettajan kanssa, kyselin ja yritin omaksua mahdollisimman suuren osan hänen kommenteistaan. Ajoin kotikotiin, ostin junalipun ja matkasin takaisin kaupunkiin.

Perjantaina palautin ison kasan kirjoja kirjastoon. Kirjoitin kuusi vastausta suomen kielen sanastoa käsitteleviin tenttikysymyksiin. Hain muuttolaatikoita ja pakkasin. Ihmettelin, kuinka paljon minulla on tavaraa, vaikken ota nyt mukaan kuin osan niistä.

Tänään olen jatkanut pakkaamista. Nyt odotan muuttomiehiäni, isääni ja veljeäni, saapuvaksi. Pakkaamme auton ja ajamme kotikotikuntaan. Siellä puramme kuorman tulevaan kotiini. Mummoni entiseen. On hieman haikeaa muuttaa juuri siihen asuntoon, siellä kun tuli vietettyä monta hyvää hetkeä mummon kanssa. Toisaalta pidän ajatuksesta, että juuri minä jatkan sen asunnon tarinaa. Huoneet pysyvät suvussa vielä hetken.