Sohvannurkassa

2012-01-28T09:57:00.002+02:00

Keskiviikkona pakkasin mukaan laukullisen tavaraa: vaihtovaatteet, hiuslakkaa, meikit, tenttiartikkeleita ja kalenterin. Lähdin matkaan junalla ja vaihdoin parin tunnin jälkeen menopeliksi auton. Keskustelin isäni kanssa enemmän kuin aikoihin. Jännitin.

Torstaina huruttelin työhaastatteluun. Keli oli hyvä eikä kolmen vartin mittainen ajomatka tuntunut ikävältä. Haastattelussa jännitti mutta onneksi kysymykset eivät olleet vaikeita. En kylläkään osannut sanoa, mikä on vahvuuteni oppiaineessani.

Varttia myöhemmin kättelin rehtoria ja lupasin aloittaa työt maanantaina. Kiertelin koulua sijaistettavan opettajan kanssa, kyselin ja yritin omaksua mahdollisimman suuren osan hänen kommenteistaan. Ajoin kotikotiin, ostin junalipun ja matkasin takaisin kaupunkiin.

Perjantaina palautin ison kasan kirjoja kirjastoon. Kirjoitin kuusi vastausta suomen kielen sanastoa käsitteleviin tenttikysymyksiin. Hain muuttolaatikoita ja pakkasin. Ihmettelin, kuinka paljon minulla on tavaraa, vaikken ota nyt mukaan kuin osan niistä.

Tänään olen jatkanut pakkaamista. Nyt odotan muuttomiehiäni, isääni ja veljeäni, saapuvaksi. Pakkaamme auton ja ajamme kotikotikuntaan. Siellä puramme kuorman tulevaan kotiini. Mummoni entiseen. On hieman haikeaa muuttaa juuri siihen asuntoon, siellä kun tuli vietettyä monta hyvää hetkeä mummon kanssa. Toisaalta pidän ajatuksesta, että juuri minä jatkan sen asunnon tarinaa. Huoneet pysyvät suvussa vielä hetken.

2012-01-21T19:12:00.004+02:00

Tällä viikolla olen
- ahkeroinut gradun kimpussa, taistellut teorialukujen kanssa ja saanut sydämen tykytyksiä nähdessäni vääriä lukuja,
- perehtynyt kasvitieteellisen sanaston kehitykseen (kyllä, perjantaina on tentti),
- jännittänyt tulevaisuutta
- aloittanut kaksi neuletta (vihreän kuplaliivin ja erään vauvajutun, joka on hyshys-yllätys kaverille),
- ulkoillut lumisateessa ja auringossa,
- yrittänyt löytää keinon koiran ohitusongelmien korjaamiseksi (toistaiseksi tuloksetta)
- katsonut jo kertaalleen nähtyjä Tunteet pelissä -jaksoja,
- lukenut dekkaria ja koirakirjaa,
- suunnitellut muuttoa ja varautunut kevääseen täällä,
- käynyt hammaslääkärissä paikkauttamassa hampaan ja saanut siellä hyvää ja todella ystävällistä palvelua,
- ostanut kaksi sisustuslehteä, intoillut lintukankaasta ja -tapetista,
- istunut luennolla ja hävennyt omaa tiedottomuuttani (mihin kaikkien termien merkitykset ovat hävinneet päästäni???),
- lukenut ja selannut kymmeniä blogeja,
- etsinyt sopivaa koiravauvaa (vaikka en aio ostaa sellaista vielä vuoteen),
- pyöritellyt mielessäni eräiden kahvikuppien hankkimista (olisi IHANAA juoda kahvia ISOSTA kupista kiireettä),
- katsonut vaalitenttejä (nautin niiden hiekkalaatikkotunnelmasta),
- viettänyt liikaa aikaa tietokoneella (gradu, tenttikirjan muistiinpanot, lehti),
- kirjoittanut koiran ruokintaa koskevaa lehtiartikkelia,
- halunnut oppia kirjoittamaan paremmin,
- haaveillut ajasta romaanien maailmassa (luen aivan liian vähän nykyään, siis kaunokirjallisuutta)
ja ostanut työpöydälleni uuden lampun, jonka valossa on parempi työskennellä.

Huomenna vielä vähän kirjoittamista ja pitsaa. Sitten on tämä(kin) viikko paketissa.

2012-01-17T18:58:00.004+02:00

Olen suunnitteluihminen.

Pidän listoista ja kalenterista.

Kirjaan ylös asioita, jotka haluaisin tehdä, aion tehdä ja jotka on pakko tehdä. Selaan kalenteria useita kertoja päivässä, sieltä löytyvät tenttisuunnitelmat, lehden aikataulu ja perheenjäsenten syntymäpäivät.

Ennen kirjasin listasi kalenteriin mutta uudessa kalenterissani ei ole tyhjää saraketta aukeaman laidalla. Niinpä listojen pohjina toimivat muistilaput, tyhjät (muun muassa laskujen) kirjekuoret ja luentopaperi.

Koska pidän tulevaisuudessa ja haaveissa, suunnitelmissa ja niiden toteutuksessa elämisestä, hetkessä eläminen tuntuu hankalalta. Lisäksi se on kovin raskasta, sillä tämä hetki ei ole ruusuilla tanssimista.

Olen kuitenkin (pakon edessä) harjoitellut hetkessä elämistä, sillä en ole täysin varma elämäni suunnasta ensi viikon jälkeen. Maanantaina päättyy haku erääseen paikkaan, jota kirjallisesti tavoittelin. Sen jälkeen elämä jatkuu joko näiden seinien sisässä tai jossain muualla.

Koska tässä minuutissa eläminen on kasvavan kirjapinon ansiosta raskasta, piipahdan muutamissa lempiblogeissani aina kappaleen vaihduttua tai ajatuksen kadottua. Katson kuvia ja luen tunnelmia. Mietin, millaisen kodin tekisin ja millainen äiti olisin. Millaisen perheen haluaisin ja millaista elämää sen kanssa eläisin.

Näihin kaukaisiin haaveisiin haen ideoita inspiroivilta ja idearikkailta, mukavan oloisilta ja kauniisti kirjoittavilta bloggaajilta. Tällä hetkellä suurimman kulutuksen kohteena ovat Lauran, Rouva Jonesin, HR:n, Mirvan ja toisen Lauran sivut.

2012-01-14T16:37:00.002+02:00

Joululoman seesteinen tunnelma pyörii yhä mielessä. Kaipaan rauhaa ja rentoutumista, vaikka omat valintani saattavat pian tehdä elämästäni vielä kiireisempää. Kaipaan myös joulua, sen makuja ja tunnetta. Tietoa siitä, että nyt saa vain olla. Viettää aikaa lähimmäisten kanssa ja reippailla ulkoilmassa. Vailla huolia gradun valmistumisesta, lehden aineistopäivistä ja lähestyvistä tenteistä.

2012-01-12T19:21:00.004+02:00

Loppiaisena kävimme seikkailemassa metsässä. Mies kantoi kameraa ja minä suunnistin. Talvinen metsä piti sisällään runsaasti yllätyksiä eikä hankalilta kulkupaikoiltakaan vältytty. Silti metsässä oli juuri sitä taikaa, mitä kaupunkiin palanneena maalaisena kaupasin.

2012-01-10T22:02:00.007+02:00

Ensimmäiset polvisukkani!
Tai oikeastaan ne menevät yli polven (vaikka pysyvätkin siellä vähän huonosti, kun kipitän hurjaa kyytiä pakkasessa).

Lankana Novitan punajuurista Polkua, ohje syksyn Novitasta, ehkä.
Tykkään!

2012-01-07T12:38:00.003+02:00

Koko joululoman ajan pyörittelin mielessäni tulevaisuutta. Mietin, mitä haluan ja millaiseen elämään tähtään. Missä haluaisin asua ja mikä nykyisessä tilassa kyllöittää. Pelkäsin, murehdin, välillä menetin yöunet. Näin edessäni mahdollisuuden mutta en ollut varma, uskallanko tarttua siihen.

Tiistaina autoilin Miehen ja koiran kanssa kaupunkiin. Purin laukut, vaihdoin lakanat, kävin kaupassa... Kun kävelin koiran kanssa tavallista päivälenkkiämme, bussi ajoi ohi ja heitti päälleni (myös koiran päälle) loskaista lunta. Siinä vaiheessa ajattelin, ettei minua ole luotu tänne.

Jatkoin murehtimista ja pohtimista. Keskustelin äitini kanssa ja vähän Miehenkin kanssa. Lopulta päätin uskaltaa.

Vielä tosin en ole tehnyt muuta kuin päättänyt ja luvannut tehdä. Aion (mahdollisesti) ottaa askeleen kohti tulevaisuutta. Jos kaikki menee kohdalleen, pakkaan jälleen tavarani ja palaan ystävieni luo. Jos asiat päättyvät toisin, olen ainakin yrittänyt muuttaa elämääni. Molemmat vaihtoehdot sopivat minulle.

2012-01-01T11:32:00.003+02:00

Aikaisempina uudenvuodenaattoina lupausten tekeminen on ollut jotenkin ylimalkaista, sillä olen tiennyt, että meno jatkuu samanlaisena vielä ainakin alkavan vuoden ajan. Nyt kun opinnot lähestyvät päätepistettään, lupaaminen tuntuu mielekkäämmältä. On helppo luvata muutosta ja toivoa uutta, sillä mitä todennäköisemmin elämä sellaista tuo.

Sitä ennen kuitenkin lupaan olla ahkera opiskelija ja ottaa ilon irti gradun viimeisistä metreistä ja kuuden vuoden urakan muutamista puuttuvista tenteistä. Tenttikirjojen lukemisen tuskaa ja yli satasivuisen tutkielman tuomaa hämmennystä en nimittäin (toivottavasti) heti löydä edestäni. Nyt täytyy siis nauttia omaan tahtiin määräytyvästä päiväohjelmasta ja rauhallisesta puurtamisesta.

Lisäksi lupaan ja toivon, että tänä vuonna palaan lenkkipolulle aiempaa innokkaampana. En ihan vielä, koska en uskalla juosta talvella, mutta sitten keväällä kaivan äänikirjat, lempimusiikit ja juoksulenkkarit näkyviin ja kirmailen sulilla jalkakäytävillä. Sitä ennen lupaan viedä koiran mahdollisimman usein metsään, tutkia uusia metsälenkkejä ja nauttia talvesta.

Ruokapuolella lupaan jatkaa itsetekemistä. Loppuvuodesta tein paljon ruokaa ja nautin kotiruuan syömisestä. Toivon, että sama jatkuu alkavana vuonnakin. Haluaisin oppia laittamaan kalaruokia ja perehtyä vielä paremmin erilaisiin kasvis- ja juuresruokalajeihin. Joululahjaksi saamani tehosekoittimen turvin haluan tutustua myös pirtelöiden ihmeelliseen maailmaan ja toivon saavani niistä helpotusta aika ajoin iskevään makeanhimoon.

Käsitöiden ja vaatteiden saralla toivon löytäväni oman tyylini. Haluaisin hyväksyä itseni tämänkokoisena ja -näköisenä, mutta siihen on vielä matkaa. Haluaisin löytää ne vaatteet, jotka korostavat hyviä puoliani ja peittävät huonoja. Haluaisin olla positiivisempi ja rennompi, pelätä ja murehtia hieman vähemmän. Kaikki tämä on kytköksissä itsensä tuntemiseen ja hyväksymiseen. Toistaiseksi tuntuu, että lähestyvät elämänmuutokset seisovat itsetutkisteluni tiellä, mutta lupaan miettiä, mitä todella haluan elämältäni. Kun sen saan selville, on työnhakukin helpompaa.

2011-12-31T11:27:00.015+02:00

Tammikuussa
aloitin graduseminaarin ja elämäni toistaiseksi pisimmän sijaisuuden. Ajoin naapurikuntaan joka arkipäivä, luin tenttikirjaa ja tuskailin pitkän kirjoitustaipaleen alkumetreillä.

Helmikuussa

valmistuin humanististen tieteiden kandidaatiksi neljän ja puolen vuoden ahertamisen päätteeksi, tein sohvaan uusia päällisiä ja piipahdin Ruotsissa.

Maaliskuussa
näin mummoni viimeisen kerran. Osallistuin koiratanssin esittelytuokioon, koodasin tutkimusaineistoa ja sain Stieg Larssonin trilogian viimeisenkin osan luettua.

Huhtikuussa

sijaistin viimeistä kuukautta, vierailin Helsingissä hautausmaatyökavereiden kanssa ja vein pikkuneidin elämänsä toiseen koiranäyttelyyn.

Toukokuussa

tutustuin mäyräkoirien luolaharrastukseen, vietin lyhyen loman Hämeenlinnassa ja muutin takaisin kotiseudulle.

Kesäkuussa

siivosin mökkiä kesäkuntoon, kiertelin kylillä ihmisiä haastatellen ja piipahdin tutustumassa veljeni kouluun. Lisäksi meille muutti pieni koiranpentu.

Heinäkuussa

vanhenin vuodella, asuin mökillä ja kiersin lähes kaikki lähikuntien kesätapahtumat.

Elokuussa

ihailin sadonkorjuuta,aloin pakata tavaroita kaupunkiin muuttamista varten ja kävin ratsastamassa pitkästä aikaa.

Syyskuussa

kulutin kaupunkikodin penkkiä lukemalla tentteihin ja kirjoittamalla gradua, palasin toko-ryhmän harjoituksiin sekä aloitin lyhyen sijaistuspätkän.

Lokakuussa

jatkoimme ihmisjäljen seuraamista ja vaisua opiskeluelämää. Syyslomalla nautin kotiseudun rauhasta ja piipahdin monen vuoden tauon jälkeen Helsinki International Horse Show:ssa.

Marraskuussa

liityin lehden toimitustiimiin, kokkasin enemmän kuin aikoihin ja kävin viikonloppuisin pitkillä metsälenkeillä syksyn jäljestysmaastoissa.

Joulukuussa

ostin lahjoja ja nautin niiden ideoimisesta. Aloin laskeutua rauhallisempaan elämäntahtiin ja palasin kotiseudulle lomaa viettämään. Ulkoilin ja oleilin paljon.

2011-12-27T15:53:00.003+02:00

Tällaiset lahjat paketoin Miehen siskolle. Huivi on neulottu Cascade 220:sta. Olisi mieluinen neule ihan omaan käyttöönkin, hieman puuduttavaa neulottavaa tosin.

Kaulakoruun pujottelin ja solmin erinäisissä yhteyksissä kotiin matkanneita helmiä. Lopputulokseen olen varsin tyytyväinen, värit miellyttävät silmää. Korujen tekeminen nahkanyöriä solmimalla on osoittautunut riittävän yksinkertaiseksi tekotavaksi heikkohermoiselle ja pikkutarkkuutta karttavalle. =)

2011-12-26T09:49:00.003+02:00

Joulu oli valkoinen. Lumi satoi maahan aaton vastaisena yönä ja joulupäivän lenkillä nautimme kirkkaasta auringonpaisteesta. Pitkän sateisen ja synkän jakson jälkeen aurinko tuntui lähes ihmeeltä.

Tänään ulkona tuulee ja sataa vettä. Tiet ovat liukkaat eikä pihallakaan meinaa pysyä pystyssä.

Harmaus ja myrsky ovat kuitenkin voitettavissa. Pöydällä koreilee komea pino joululahjakirjoja ja hyllyssä odottaa kanavapistotyö, jota olen täydentänyt aina kun sormet kaipaavat tekemistä. Viime jouluna lahjaksi saatu ruotsinkielinen romaanikin lähestyy loppuaan. Pian siis pääsen uusien lahjojen kimppuun.

Huomenna alkaa "opiskeluarki" mutta tämän päivän vietän vielä sohvalla.

2011-12-20T16:20:00.003+02:00

Auto kuljetti meidät viime torstaina Kaakkois-Suomeen. Täällä on märkää, kuraista ja pimeää.

Kynttilät ja joulun tuoksut onneksi luovat tunnelmaa. Niin ja päivä päivältä lähestyvä joulukalenterin viimeinen luukku.

Vielä kaksi päivää istun (ainakin hetkittäin) G:n seurana. Torstai-iltana laskeudun lomatunnelmaan kesätyöpaikan joulutorttukahveilla ja ystävän kanssa kävelylenkillä.

2011-12-09T19:31:00.002+02:00

Keskiviikkona graduohjaajanani kehotti minua jo hieman juhlistamaan gradun valmistumista. Neljästäkymmenestä opintopisteestä menen hänen mukaansa jo noin 38 pisteen kohdalla. Edessä on vielä vähän analyysia ja argumentoinnin yhtenäistämistä. Ja oikoluku. Helmikuussa lupasin palauttaa rääpäleeni, joka on siihen mennessä (toivottavasti) muuttunut rumasta ankanpoikasesta nuoreksi joutseneksi.

Proffan kehotuksen innoittamana kävin hakemassa kuohujuomaa kylmään. Huomenna tai ylihuomenna (kun joululomaa edeltävällä tehtävälistalla oleva tenttikirja on luettu) korkkaan pullon ja haen kuplista tsemppiä loppurypistykseen, joka alkaa reilun viikon päästä. Silloin olen maaseudun rauhassa ja pidän muutaman päivän graduputken ennen joulurauhan laskeutumista. Tai ainakin aion pitää.

Samalla mietin tulevaisuuteni pelinappuloita, joita voisi siirtää jo nyt ja pistää paperit sisään yhtä sijaisuutta varten. Sen saaminen tietäisi muuttamista, pitkiä automatkoja, mutta samalla kotiseutua ja oppimista. Nykyisessä ruudussa pysymistä puoltaa moni asia (tekemättömät tentit, lehtipalavereiden Tampere-keskeisyys...). Toisaalta vatsan pohjassa lentelee perhosia jo pelkästä ajatuksesta...

2011-12-04T11:39:00.002+02:00

Joulukuu alkoi vaihtelevassa säässä. Välillä sataa vettä ja yhtäkkiä keli vaihtuu pakkaseksi. Maa on milloin jäässä, milloin märkä. Lenkille lähtiessä on katsottava huolellisesti sekä ikkunasta näkyvää pihaa että säätiedotetta, jotta vaatekerrosten lukumäärä ja laatu täsmäävät sään kanssa.

Samaa vaihtelevuutta on ollut kalenterissani. Ensin oli hirveä kiire, kaikki tapahtui samaan aikaan.
- Lehti meni painoon torstaina, mitä edelsi vimmattu oikoluku ja yksityiskohtien hiominen. Seuraavan numeron kanssa aion olla huomattavan paljon järjestelmällisempi. Keskeneräiseen projektiin ei näköjään ole helppo hypätä mukaan.
- Gradu piti lähettää seminaarilaisille perjantaina. En edes muista, mitkä kohdat ovat uutta edelliseen palautekertaan verrattuna. Lisäksi minulla on uusi opponentti. En edes tunne häntä, vähän jännittävää. Keskiviikko on muuten viimeinen palautekertani. Sen jälkeen olen loppugraduni kanssa kahden.
- Perjantai toi mukanaan myös erityispedagogiikan tentin. Tankkasin päähäni oppimishäiriötyyppejä ja työskentelytapoja, jotka helpottavat oppimista ja olemista. Saa nähdä, mitä opettaja piti vastauksistani. Oli kieltämättä mielenkiintoista pohtia maahanmuuttajanuoren vastaanottamista perusopetukseen, lahjakkaan lapsen haasteita suomalaisessa koulussa sekä koordinaatiohäiriöiden vaikutusta oppimiseen.

Onneksi opiskelukiireet helpottivat perjantaina. Siivosin kodin ja piipahdin Miehen kanssa kaupassa. Illalla veljeni saapui vierailulle ja vietimme aikaa katsomalla elokuvia, ostamalla joululahjoja ja syömällä hyvin. Pannukakku Baileys-kermavaahdon kanssa oli aivan uskomattoman hyvää!

Tänään aion levätä ja rentoutua. Lisäksi suunnittelen mielipidetekstiä ja hahmottelen lokikirjaa. On muutamia asioita, jotka haluaisin tehdä ja palauttaa vielä ennen lomaa.

Tärkeintä on kuitenkin nauttia joulukuusta.
- Rauhasta ja perhosista vatsanpohjassa.
- Lahjojen paketoinnista ja korttien askartelusta.
- Joulukalenterin luukkujen avaamisesta.
- Glögistä ja pipareista.

- Villasukista, sohvannurkasta ja viltistä.

2011-11-27T17:46:00.003+02:00

Kauniit asiat ja inspiroivat ajatukset tarttuvat. Eilinen leipomistuokio sai alkunsa eräänä harmaana päivänä, kun luin Rouva Jonesin blogia. Hän taas oli saanut idean Suklaamarenki-nimisestä blogista.

Blogimaailmassa ideat kiertävät ja tarttuvat henkilöltä toiselle. Yhteen jos toiseenkin tekstiin on lisättävä linkki ja kirjoitettava, keneltä ajatus on peräisin.

Toteutetut ideat tosin muodostavat vain pienen osan siitä inspiraatiomäärästä, joka virtaa silmien kautta mietintämyssyyn. Tälläkin hetkellä päässäni muhii satoja ajatuksia enkä tiedä, mistä aloittaisin suunnitelmieni toteutuksen.

Niinpä taidankin napata yhden piparin keittiön pöydältä ja syventyä mohairmekon hihan viimeistelyyn.

Ystävälle

2011-11-26T16:12:00.005+02:00

Eräänä päivänä sain ystävältäni pyynnön. Hän kaipasi avainnauhaa ja tiedusteli, olisinko kiinnostunut hänelle sellaisen askartelemaan. Olinhan minä.

Aikaisemmin kesällä tein äidilleni avainnauhan. Silloin käytössäni oli kasa lasisia ja kivisiä helmiä, jotka painoivat yllättävän paljon. Lopulta päädyimme äitini kanssa karsimaan osan alkuperäisen nauhan helmistä pois, jotta nauha on riittävän kevyt kaulassa kannettavaksi.

Nämä huomiot mielessäni lähdin rakentamaan ystäväni avainnauhaa kevyemmistä aineksista. Tilasin ison kasan puuhelmiä ja metrikaupalla nahkanarua. Idean tekniikasta ja ulkonäöstä poimin Puikko hukassa -blogin Anniinalta, jonka askartelemaa kaulakorua olin katsellut sillä silmällä jo tovin jos toisenkin.

Ystäväni avainnauhaan valitsin mustan pohjavärin, jota piristin pinkeillä, limenvihreillä ja puun värisillä helmillä. Kolme nahkanarua kulkevat läpi työn ja helmet asuvat omissa lokeroissaan solmujen keskellä.

Nauhan tekeminen oli hauskaa (ja nopeaa). Hauskinta kuitenkin oli valmiin avainnauhan postittaminen ja ystäväni reaktion odottaminen. Kirjekuoren matka Tampereelta Suomen toiselle laidalle tuntui pitkältä, vaikkei se sitä oikeasti ollutkaan. Lopulta puhelimeni soi ja ystäväni kertoi, kuinka tyytyväinen hän on. Ihanaa!

Into

2011-11-20T17:09:00.003+02:00

Sain tänään innostuspuuskan. Gradusta. Kävin aamulla metsäkävelyllä Miehen ja koiran kanssa ja päätin kuluttaa iltapäivän ison G:n kimpussa, koska olin laiminlyönyt häntä jo monta päivää.

Avasin tiedoston ja yritin päästä selville, mihin olin edellisellä kerralla jäänyt. Laskin uusia lukuja, kirjoitin analyysiani auki ja etsin aineistosta sopivia esimerkkejä tekstini tueksi. Sain uusia ideoita ja perehdyin niihin. Laskin keskiarvoja ja mediaaneja, lopulta tein koontia yhden analyysiluvun annista.

En ole ikinä ennen työstänyt gradua tällaisen innon kanssa. Välipalalta palasin työpöydän ääreen ennen kuin olin ehtinyt edes Hesaria selata. Ruuan jälkeenkin tulin vielä takaisin kirjoittamaan, vaikkei olisi ollut pakko. Iltalenkille lähteminenkin siirtyi hieman, koska laskut olivat kesken.

Nyt puuskutan innosta mutta en avaa tiedostoa enää tänään. Uskon, että tärkeät ajatukset kestävät päässäni ja paperilla aina seuraavaan yhteiseen hetkeemme saakka. Toivottavasti tämä into saa ilmaa siipiensä alle joulukuun alun seminaarissa ja vie projektin loppuun, mielellään heti alkuvuodesta.

Jännittävää!

Arjen pieniä iloja

2011-11-14T18:33:00.003+02:00

Vuoden verran kannoin koiranlenkillä kassia. Tavallista puuvillakassia, jossa kulkivat toko-harjoittelumme tykötarpeet. Sen uumenista löytyi joukko heitettäviä leluja, pussillinen nameja, noutoliina ja toinen talutin. Kassin kantaminen oli hankalaa, koska kahvat pyörivät taluttimen ympärillä ja olivat aina solmussa. Kassi ei myöskään kestänyt olkapäällä.

Syyslomalla muistin toko-kassimme, kun olin kotipuolessa pistäytymässä. Pengoin kaapit ja vihdoin löysin puuvillakassille korvaajan: yksiolkaimisen pienen repun. Sellaisen, joka oli muotia joitakin vuosia sitten. Yksi olkain, joka kulkee rintapuolen halki. Onnekseni musta.

Pakkasin repun mukaan Tampereelle. Kotona sovittelin tykötarpeemme reppuun ja huomasin, että kaikki tarvittava mahtuu mukaan. Lisäksi reppu sopi selkään vielä ulkoiluvaatteidenkin päälle.

Nyt olemme kantaneet uutta vanhaa toko-reppua vajaan kuukauden. Tavarat kulkevat helposti mukana eikä reppu häiritse kävelyä. Tokoilemaan lähteminen on vielä astetta mukavampaa kuin ennen.

2011-11-10T13:10:00.002+02:00

Ilma on viilennyt eilen ja tänään. Tampere on täynnä sumua eikä yläilmoihin näe kunnolla. Huomenna olisi tentti. Olen kerrannut ja värittänyt muistiinpanoja. Toivottavasti vastaan paremmin kuin viimeksi. Olisi noloa palauttaa jo toinen huono vastausnippu samalle tentaattorille.

Lauriel

2011-11-06T18:39:00.006+02:00

Vihdoin mulla on käsityöaiheistakin blogattavaa! Tilasin kesällä Ysolda Teaguen neulekirjan Little Red in the City. Kirja pitää sisällään seitsemän neuleohjetta, jotka kaikki pääsivät heti toteutettavien ohjeiden listaani.

Ensimmäiseksi puikoille kipusi Lauriel. Kaunis neuletakki, jonka jujuna ovat nätit lehtikuviot ja rintojen alapuolelle tehdyt kavennukset.

Langaksi tähän houkuttelevaan neuletyöhön valitsin tutun ja turvallisen Novita Nallen. Sitä nimittäin sattui olemaan pienen kuntamme ruokakaupan hyllyllä. Puikoiksi nappasin noin kakkosen suuruiset pitkät pyöröt.

Neule valmistui jo alkusyksystä ja olen pitänyt sitä sekä töissä että koulussa jo monia kertoja. Tykkään langan pirteästä väristä ja takin muodosta.

Silti muutama asia painaa mieltä. Ostamieni lankakerien joukosta löytyi yksi muihin kirkuviin keriin verrattuna vaaleamman punainen yksilö. Tämän huomasin (tietysti) vasta, kun työ oli lähes valmis. Nyt takissa vilistää siis kahta pinkkiä. Sävyeron huomaa läheltä mutta ainakaan Miehen mukaan se ei näy kauas. Ehkä vain tarkkojen ja neulojien silmiin.

Toinen huolen aiheeni on neuleen istuvuus. Istuessa (ja muutenkin käytössä) se tuntuu hilautuvan ylöspäin, mikä johtunee ylä- ja alaosan erikokoisuudesta. Rinnan alle tehtyjen kavennusten tarkoituksena on tehdä neuleesta naisellisen muotoinen mutta minulla nämä kavennukset eivät koko aikaa osu oikeaan paikkaan. Tämä voi johtua siitä, että neule on yläosastaan liian iso (?). Ehkä tällaisen mallin pitäisi olla erityisen tiiviisti kylkiä nuoleva. Toisaalta olen myös voinut satuttaa kavennukset itselleni väärään kohtaan, teinhän muutoksia ohjeeseen ja sovelsin sitä oman vartaloni näköiseksi.

Sövyeroista ja liikkuvuudesta huolimatta neule on yksi suosikeistani. Pidän sitä takuulla paljon ja neulon sille sisaruksia vielä jatkossa. Sitä ennen on kuitenkin neulottava pino joululahjoja sekä Unelmaksi nimetty mohairmekko. Niistä tuonnempana.

2011-11-05T19:19:00.002+02:00

Kun aloitin opintoni Joensuun yliopistossa, alkamassa oli syksy 2006. Valmistuminen tuntui silloin kaukaiselta haaveelta, vaikka fuksin innolla mietinkin jo mahdollisia graduaiheita ja tulevia työpaikkoja.

Ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen pakkasin tavarani autoon ja suuntasin Tampereelle. Yliopiston vaihtaminen jännitti, mutta samalla olin innoissani, koska toteutin pitkäaikaista unelmaani.

Tänä syksynä alkoi viides lukuvuosi Tampereella. Joensuussa haaveilemani valmistuminen on lähempänä kuin koskaan ennen. Odotan sitä yhä innolla mutta ilon ja innokkuuden rinnalle on alkanut kasautua pelon ja jännityksen tunteita. Kuinka valmistuminen tapahtuu? Mitä teen, kun saan todistuksen käteeni? Mitä jos en saakaan töitä? Millaista on ottaa vastuu omasta elämästään? Millaista on muuttaa työn perässä uudelle paikkakunnalle?

Valmistumiseen liittyviin paperiasioihin saan selvennystä kahden viikon päästä. Silloin laitoksemme järjestää valmistumisklinikan, jossa esitellään, kuinka yliopistosta pääsee ulos.

Työhön, muuttamiseen ja aikuiselämään sen sijaan ei ole luvassa vastauksia. Ei ainakaan ennen kevättä. Odottaminen tuntuu rankalta. Perhoset kutittelevat vatsani pohjaa. Toisinaan mielen valtaa pelko ja ahdistus.

Onneksi on tekemistä. Valmistuminen ei nimittäin lähene, jos gradu vain odottaa tekijäänsä ja tenttikirjat lukijaansa. Opiskeluun on hyvä upottaa tulevaisuuden herättämä epävarmuus.

2011-11-02T21:09:00.002+02:00

Tunnelin päässä näkyy valoa, gradurääpäle sai hyvää palautetta. Hautaan toisen aineiston ja keskityn ensimmäiseen kunnolla. Lainaan lisää teoriakirjallisuutta, täsmennän määrittelyjäni ja analysoin aineistoni loppuun. Oikoluen, täydennän, kohdennan, kokoan. Asettelen ja päätän taulukoiden värit. Hyvällä onnella iso projektini valmistuu jo talven aikana.

Sitten on enää ne tentit...

2011-10-26T21:50:00.002+03:00

Tänään kaivoin kattilan kaapista ja lämmitin glögiä. (Kyseessä ei tosin ollut syksyn ensimmäinen glögimukillinen, sillä se korkattiin ystävän luona kotikonnuilla.)

Olin ahkera ja laskin uudenlaisia kuvia ison G:n sivuille. Kokonaismitta paisuu eikä analyysi ole vielä edes puolivälissä. En tiedä, uskallanko ehdottaa toisen aineiston unohtamista.

Pyöräilin yliopistolle lounastamaan ystävän kanssa. Juttelimme ruokalassa yli tunnin. Sen jälkeen jatkoimme matkaamme, minä opponoimaan ja ystäväni opettajan vastaanotolle.

Lenkkeilin pikkuneidin kanssa neljä kertaa. Koiran omistaminen käy jalkojen päälle, kun lenkittäjiä on kotosalla vain yksi. Kävimme myös treenailemassa tokojuttuja ja hauskaa oli, pienen pakkauksen into nostattaa hymyn huulille joka kerta.

Neuloin villasukkaa, nyt mennään jo kantalapussa. Mietin mielessäni, mitä neulon tai näpertelen joulupukin konttiin. Omat lahjatoiveet alkavat hiljalleen saada muotonsa.

2011-10-23T19:15:00.002+03:00

Viikko sitten perjantaina opetin viimeistä päivää. Palautin avaimen kansliaan ja ajoin innosta soikeana takaisin Tampereen kotiin. Mies odotti pihalla ja pakkasi laukut autoon. Pian olimmekin jo matkalla kohti kaakkoa. Ensin vierailimme isovanhempieni luona ja sieltä ajoimme Miehen vanhempien luo yöksi.

Lauantaina heräsin aikaisin ja tunnustelin aamun kirpeyttä Lappeenrannan kaduilla. Kävin kaupungilla ja löysin talvisemmat lenkkeilykengät, joita pääsin kokeilemaan kotipuolessa heti iltapäivällä.

Sunnuntaina vein vanhempani bussille. Isovanhempani tulivat meille koiravahdeiksi, sillä kolmen koiran ulkoiluttaminen ei vielä onnistu yksin.

Maanantaina leikkautin etuhiukseni, avasin gradutiedoston ja vietin aikaa isovanhempieni kanssa. Kävin hautausmaalla laittamassa isän puolen suvut talvikuntoon ja lainasin kirjastosta levyllisen tv-sarjaa. Kotimatkalla poimimme kaupasta jäätelön jokaiselle kotimiehelle.

Tiistaina hain vanhempani bussilta ja vein veljeni parturiin. Tein vähän gradua ja maistelin tuliaiskarkkeja.

Keskiviikkona luin tenttikirjaa ja pähkäilin gradun kanssa. Illalla pakkasin pikkuneidin autoon ja lähdin vierailulle hyvän ystäväni luokse. Kävimme kävelyllä ja joimme glögiä. Iltapäivällä leipomani muffinssit tekivät hyvin kauppansa.

Torstaina luin ja kirjoitin. Illalla puin ylleni ratsastushousut ja suuntasin ystäväni hevosen tykö. Ratsastin vajaan tunnin ja nautin joka hetkestä. On ihana ratsastaa, kun joku neuvoo ja hevonen on ymmärtäväinen. Enää ei jännitäkään.

Perjantaina suuntasin ostoksille hautausmaaystävän ja hänen lapsensa kanssa. Kiertelimme kauppoja, ostimme tuliaisia koirillemme ja söimme hyvää ruokaa. Alkuillasta kiersin kirkonkylän lapsuudenystäväni ja koirani kanssa. Lähes kollegan kanssa juttelu piristää aina.

Lauantaina kävin Helsingissä katsomassa hienoja hevosia. Yhdessä kahdentoista ratsastustutun kanssa tehty retki oli mahtava. Huomasin, kuinka paljon kaipaan tallivuosien yhteisöllisyyttä. Onneksi tunne ja yhteys on yhä tallella.

Sunnuntaina Mies tuli meille ja pakkasi laukut autoon. Ajoimme takaisin kaupunkiin ja Mies jatkoi matkaansa aina pääkaupunkiin saakka. Huomenna hän lentää Saksaan. Jännää!

Syysloman jokainen hetki oli arvokas. Sain tärkeitä asioita aikaiseksi ja vietin todellista laatuaikaa monen ystäväni kanssa. Juuri lomalla koetut hetket auttavat jaksamaan sumuisen sateisten päivien yli.

Sijaisista

2011-10-18T21:25:00.002+03:00

Noin viikko sitten istuin pirkanmaalaisen yläkoulun opettajainhuoneessa ja luin paikallislehteä. Lehden edellisessä numerossa oli kirjoitettu kunnan/kaupungin työntekijöiden tehokkuudesta ja sairauspoissaoloista. Minun lukemani lehden sivulla opettaja puolustautui ja kertoi näkemyksensä sairauspoissaoloista.

Mielipidetekstin kirjoittaneen opettajan mukaan opettajakunta koostuu liiankin tunnollisista työmyyristä, jotka ovat mieluummin töissä sairaana kuin päästävät sijaisen huseeraamaan ryhmänsä/ryhmiensä kanssa. Opettajan pitää kirjoittaa sijaiselle tarkat ohjeet (vaikka kuumehuurut olisivat kuinka korkeat) eivätkä sijaiset, epäpäteviä kun ovat, niidenkään avulla saa opetettua ryhmälle opettajan haluamia asioita. Niinpä töihin palaavan opettajan on jatkettava ryhmänsä kanssa kuin mitään sijaista ei olisi ollutkaan.

Mielipideteksti ei herättänyt suurta kunnioitusta omaa sijaisuuttani kohtaa. Tunnustan olevani (vielä toistaiseksi) epäpätevä. Koska kirjoitan graduani sijaisuuden ohessa, en voi antaa opetustyön syödä liian suurta osaa koulun ulkopuolella vietetystä ajastani. Poden huonoa omatuntoa sekä keskinkertaisuudestani opettajana (eli sijaisena) että opiskelijana. Kun teen molempia (täysipäiväisestikin rankkoja) töitä rinnakkain, en voi selvitä voittajana molempiin maaleihin.

Silti koen ansaitsevani myös hitusen arvostusta. (Ja tiedän, kyseinen opettaja ei viitannut kirjoituksellaan minuun.) Sijaisena minut soitetaan paikalle toisinaan lyhyelläkin varoitusajalla. Kerään arvokasta kokemusta tulevaa uraani ajatellen ja pyrin oppimaan opettamisesta ja oppiaineestani mahdollisimman paljon. Yritän toimia saamieni ohjeiden mukaisesti ja noudattaa koulun sääntöjä, vaikka se on toisinaan hankalaa, sillä toimintatapoihin perehdyttäminen on turhan pikaista ja oppilastuntemuksen puute karistaa auktoriteettihiput olkapäältä. Kaiken yrittämisen ja pyrkimisen lisäksi annan oppilasryhmille huomioni ja pelastan rehtorin pulasta, kun jokaista tuntia varten ei tarvitse etsiä paikkaajaa.

Ymmärrän kyllä mielipidetekstin kirjoittanutta opettajaakin. Ei ole helppo antaa ryhmiään muiden käsiin ja uskoa, että homma menee putkeen. Kaikkien sijaisten henkilökemiat eivät käy sijaistettavien kanssa yksiin ja näkemykset oppiaineen painotuksista voivat olla hyvinkin vaihtelevat.

Silti meille sijaisille on annettava mahdollisuus. Ilman arvokasta opetuskokemusta emme saa työpaikkaa valmistumisemme jälkeen. Sijaispestien aikana voimme kokeilla, onko ala oikea ja nähdä, millaisia opettajia meistä on kasvamassa. Kaiken kukkuraksi voimme oppia sijaistettavaltamme paljon. Poimia vinkkejä opetusmenetelmistä, tehtävätyypeistä ja lähestymistavoista. Vain työskentelemällä heidän kanssaan meistä voi tulla heidän kaltaisiaan. Tai jopa vielä parempia.

2011-10-13T15:52:00.002+03:00

Huomenna on viimeinen opetuspäivä vähään aikaan. Sijaisuuteni päättyy ja palaan takaisin gradutehtaalle. Ensi viikon ajaksi tehtaan irtaimisto siirtyy Kaakkois-Suomeen, sillä suuntaan kotilaitumille syyslomaa viettämään. Aivan täysin lomaksi viikkoa ei voi kutsua, sillä gradun lisäksi matkaseuraksi lähtee kasa tenttikirjoja. Onneksi jo kotiin palaaminen tekee ajasta lomaa. Pääsen hetkeksi pois kaupungin melskeestä ja menemisestä. Keskellä peltoaukeita mieli lepää ja ajatukset juoksevat vapaammin. Ehkä saan tilattua joulukorttitarpeita ja lankoja. Lomaneuleiksi ajattelin pakata pipo- ja sukkalankoja. Syksyn viimat ja lähellä nollaa hiipivät päivät ovat saaneet minut kaipaamaan villaa.

Ennen lomaa minun on kuitenkin:
- pakattava kaikki tarvittava laukkuihin
- kirjoitettava raportti sijaisuudestani P:lle, jotta hänen on helppo jatkaa ryhmien kanssa loman jälkeen
- lenkkeiltävä pikkuneidin kanssa
- neulottava Unelma-mekkoa
- ajettava aamukylmällä ja toivottava, ettei tie ole jäässä sekä
- opetettava neljää ryhmää (ja keksittävä heille jotain lomanalustunnelmaan sopivaa ohjelmaa).

2011-10-04T21:14:00.003+03:00

Tänään aallot löivät rantaan, ja minä haaveilin omasta pihasta. Talosta, jossa asuisin miehen ja koiran (tai jopa koirien) kanssa. Kodista, jonne palaisin työpäivän päätteeksi ja jossa laittaisin ruokaa. Omasta rauhasta, jota ohi ajavat autot eivät rikkoisi. Tilasta, jota olisi riittävästi ja joka tuntuisi omalta.

Myöhemmin haaveilin ruuanlaitosta. Taidosta ja tahdosta. Ajasta ja viitseliäisyydestä. Pohdin jälleen kerran suhdettani luomuun. Haluaisin (ja entisen lihatilallisen, nykyisen viljelijän lapsena minun pitääkin) tukea luontoa, maanviljelyä ja kotimaisuutta. Vielä eivät rahkeet riitä kaikkeen. Suomalaista kyllä kannatan. Luomu hiipinee ostoskoriin ajan kanssa.

Haaveilu vie suuren osan ajastani. En osaa elää tässä ja nyt. Mietin aikaa valmistumiseni jälkeen. Oikeaa työtä ja aikaa ilman opiskelua. Olen jo loikkaamassa sinne, kun silmiini osuu lista tekemättömistä koulutöistä. Jätän ponnistamisen sikseen ja kaivan tenttikirjan laukusta. Samaan opukseen perehdyin työpaikalla, kun vietin hyppytuntejani. Teksti on arkipäiväistä, toivottavasti perjantain kysymyksetkin.

Työtä on vielä paljon, luettavaa sitäkin enemmän. Jonain päivänä kuitenkin marssin kotiin todistus kourassa. Kaadan kuohuvaa lasiin ja leivon perheelleni. Sitä päivää odotan innolla ja odotellessani mietin, millaisia kakkuja valmistujaisissani maistellaan. Ja ketä sinne kutsun. Ketkä ovat ne läheiseni, joiden kanssa haluan jakaa suuren muutoksen.

Onneksi on aikaa.

2011-09-29T17:20:00.002+03:00

Kahtena aamuna olen herännyt varttia vaille kuusi ja hiipinyt koiran kanssa ulos. Meikannut naaman ja etsinyt päälleni hieman parempia vaatteita. Ajanut naapurikuntaan ja avannut koulun oven.

Olen kerrannut moduksia ja valvonut kokeita. Opetellut uusien oppilaiden nimiä ja tavannut oikean opettajan ohjeita. Olen vastaillut kysymyksiin ja tervehtinyt kollegoitani.

Olen potenut huonoa itsetuntoa aineenhallinnan suhteen. Harmitellut, etten tunne kaikkia oppilaitani. Miettinyt, olenko liian lepsu, vain näennäisesti tiukka. Miettinyt, kuinka pääsisin lähemmäs unelmaani.

Pääni armoksi uskon, että moni asia on vain alkukankeutta. Huomenna on jo helpompaa, saati maanantaina. Kahden viikon päästä kun tämä loppuu, olen parhaimmillani ja jään kaipaamaan.

2011-09-24T22:04:00.007+03:00

Lauantaiaamuna vedimme villaa ylle ja suuntasimme metsään. Uusilla poluilla aika riensi ja mieli keveni. Metsää virkistävämpää lenkkimaastoa ei ole.

Perhonen

2011-09-23T16:13:00.004+03:00

Malli: Cherry by Anna Bell
Lanka: Drops Cotton Viscose
Puikot: 1,75
Napit: Merleton valikoimasta

Perhonen valmistui vihdoin ja viimein. Tikuttelin takkia pitkin kesää niin kotosalla kuin mökilläkin. Lanka soljui mukavasti ja pidän kiiltävästä neulepinnasta ja myös väri miellyttää silmää.

Täydellisyyteen en kuitenkaan (vieläkään) päässyt. Etukappaleet ovat ihmeellisen eri mittaiset, vaikka neuloin ne yhdessä takakappaleen kanssa yhtenä isona palasena. Reunojen joustimet olisi pitänyt neuloa tiiviimpänä eli varmaankin käännettynä joustimena. Lisäksi pituutta saisi olla vielä hieman enemmän.

Valittamatta kuitenkin paras. Uskon, että neule pääsee käyttöön, vaikka se vähän Notre damen kellonsoittaja onkin. Eihän täällä maan päällä kukaan lie täydellinen, ei neule eikä kantajansa.

2011-09-19T09:09:00.005+03:00

Viikonloppuna
- kävin korvaamassa sateen takia peruuntuneen tokotunnin. Paikalla oli meidän lisäksemme yksi koirakko, joten saimme todellista yksityisopetusta. Pikkuneiti oli tapansa mukaan nokkela, vaikkakin muutamat liikkeet vaativat vielä pään raapimista.
- busseilin kirjastoon ja lainasin kaksi tenttikirjaa. Katselin vähän äänikirjoja ja käsityöopuksiakin, mutta tällä kertaa ne eivät tarttuneet mukaani.
- kiertelin hetken kaupungilla ja ostin napit kolmeen lähes valmiiseen neuleeseen.
- luin yhden tenttikirjan loppuun ja aloin (vain vähän) pelätä tulevan ammatin haasteita. Jatkoin toisen tenttikirjan kertaamista, sillä perjantai lähestyy huolestuttavalla vauhdilla.
- ompelin uudet tyynynpäälliset makuuhuoneeseen.
- söin Miehen tekemää pannukakkua, nam!
- ostin uuden kuoritakin sekä farkut ja hameen. Varustautuminen syksyyn on hiljalleen käynnissä.
- kaivoin Kevät-huivin keskeneräisten neuleiden pinosta ja jatkoin neulomista. Viimeistelin Perhostakin ja tilasin kerän lankaa, jotta saan vaaleanpunaisen villatakkini valmiiksi.
- katsoin monta jakso Gilmoren tyttöjä ja pyörittelin päässäni tulevien kuukausien haasteita.
- yritin päättää, mitä neuloisin seuraavaksi.

2011-09-14T10:37:00.003+03:00

Ensimmäinen syysmyrsky iski kaupunkiin. Vettä on tullut jo useamman päivän ajan ja lenkkeily pikkuneidin kanssa on kuraista puuhaa. Päivälläkin on laitettava valot päälle, jotta näkee lukea tenttikirjaa. Gradu etenee pala palalta, parin viikon sisällä saan kuulla, sopivatko liittämäni palat yhteen. Viikonloppuna poltin kynttilöitä, ensimmäistä kertaa tänä syksynä.

Vaikka sateet ja hämäryys meinaavat painaa mielen matalalle, iloitsen lähestyvistä villavaatepäivistä. Samalla hyräilen mielessäni jo kahden viikon päästä alkavan sijaisuuden sointuja. Pitkästä aikaa saan syyn tälläytyä joka aamu ja lähteä pois kotoa. Etäisyys graduun ja tenttikirjaan tulee tarpeeseen. Ehkä ajatukset kirkastuvat. Toisaalta laiska-minäni kitisee lähtemisestä, miksi-jaksanko-rankkaa.

Mieltä kutkuttavat myös asiat, jotka voivat toteutua vasta valmistumiseni jälkeen. Uusi koti, uusi asuinpaikka. Ehkä toinen koira. Salaa vilkuilen myyntipalstoja ja pentuvälitystä. Innostun yhdestä jos toisestakin kotia etsivästä karvaisesta. Samalla tiedän, ettei elämä vielä salli. Asun turhan pitkiä aikoja poikakoirien keskellä enkä siksi voi ottaa toista juoksuista narttua elämääni. Onneksi minulla on tuo ensimmäinen. Ystävä, joka pakottaa ulos sateellakin.

2011-09-08T15:34:00.002+03:00

Keskeneräisten neuleiden pinosta alkaa hiljalleen tipahdella viimeisteltyjä asusteita. Tämän huivin tein ystäväni toiveesta. Hän kaipasi hartioilleen lämmikettä ja mikäs mukavampaa kuin auttaa ystävää hädässä. Kaiken kaikkiaan huivi oli helppo ja nopea neuloa (valmistumiseen meni vain vajaa viikko). Langan nappasin matkaan Jyväskylästä ja lähipäivinä huivi suuntaa postin välityksellä takaisin synnyinseuduilleni. Toivottavasti villan lämpö tuo puhtia viileneviin päiviin.

Ohje: Multnomah by Kate Elsa
Lanka: Rowan Felted Tweed, sävy treacle
Puikot: 3,5 mm

2011-09-07T09:47:00.004+03:00

Tämä syksy vaikuttaa olevan täynnä opiskelua. Koska luentoja on olemattoman vähän, vietän päiväni kotosalla gradua kirjoittaen ja tentteihin lukien. Välillä luen romaaneja (Baby Janen sain loppuun viikonloppuna, tykkäsin! Tällä hetkellä on menossa Enkelien ja demonien kuvitettu laitos, vaikuttaa mielenkiintoiselta.) ja neulon. Eilen lupasin, että pääsen lankakauppaan vasta, kun napittomat tai muuten keskeneräiset neuleet on viimeistelty. Pinossa odottaa kaksi neuletakkia (toisesta puuttuu vain napit, toisesta myös hihat), yksi hihansuiden viimeistelyä kaipaava liivi sekä pipo ja kauluri.

Myös ompelukärpänen tai pikemminkin -innostus on iskenyt. Olen katsellut kankaita monesta paikasta ja miettinyt, kuinka voisin piristää tai yhtenäistää kotimme sisustusta. Haaveilen retkestä Ikeaan. Matka ei ole pitkä, pitäisi vain lähteä. Sieltä voisin poimia mukaani kiehtovia kankaita ja tyynyjä niiden sisään. Ehkä jo viikonloppuna kaivan ompelukoneen esiin ja surautan jotain helppoa. Tai päällystän muutaman kansion, kuten Anu Harkki teki maanantaina alkaneessa Huomenta Suomen Koto-pätkässä.

Kotona oleminen ja työskenteleminen on sekä rentouttavaa että ahdistavaa. Täällä saan olla rauhassa ja jättää laittautumatta. Toisaalta kotona ei ole ketään, jolta kysyä, menenkö oikeaan suuntaan. Myös kirjallisten projektien parissa tuhertaminen ahdistaa hetkittäin, onneksi koirakoulut ja lounastreffit tuovat mukavaa vaihtelua tekstien kanssa pelaamiselle.

Ulkoilusta, liikunnasta ja käsillä tekemisestä aion imeä voimaa syksyn pimeisiin päiviin. Vastapaino aivoja rassaavalle opiskelulle on tarpeen. Ja kaupunkielämälle, tätä on taas hieman vaikea sulattaa.

Iltakävelyllä puistossa

2011-09-02T10:22:00.005+03:00

2011-09-01T10:35:00.005+03:00

Päivät täyttyvät opiskelusta, koirasta ja neuleista. Lähes tyhjän lukujärjestyksen takia työskentelen kotona, aamupäivät voivottelen graduani ja iltapäivisin avaan suomen kielen ja erityispedagogiikan tenttikirjat. Välillä pidän tauon, istahdan sohvalle ja laitan dvd-soittimen hurraamaan. Tällä hetkellä sitä asuttaa Mullan alla -sarja, jota katsoin aikanaan televisiostakin. Samalla kun tyhjennän pään opiskeluasioista, neulon ystävälle huivia. Hän toivoi hartioilleen lämmikettä työpaikan kylmyyteen, kohta voin lähettää valmiin tekeleen sateisten syksypäivien lämmöksi. Sohvataukojen ja opiskelun lomassa tutkin asuinaluettamme lenkkipolulta käsin. Hiivin pikkuneidin kanssa suuntaan ja toiseen, etsin uusia ja kiinnostavia paikkoja. Eilen kävimme ihailemassa tilapuodin mainoksia, ehkä joku päivä teen retken ihan puotiin asti. Päivät tuntuvat seuraavan toisiaan melko samanlaisina, vaikka tämä on vasta neljäs Tampere-päivä. Ensi viikolla alkaa koirakoulut, olemme ilmoittautuneet peräti kolmeen ryhmään. Seuraavalla viikolla starttaa seminaari. Tenttejäkin on tulossa, lukemista piisaa. Alku vain tuntuu niin hitaalta.

Loma

2011-08-26T09:12:00.005+03:00

Vietän kolmatta lomapäivää kotikotona. Sunnuntaina istahdan autoon ja suuntaan takaisin opiskelukaupunkiin. Lähestyvän viimeisen kotikotipäivän takia olen mahduttanut aikatauluuni paitsi gradua ja tenttikirjaa myös mukavien ihmisten tapaamista ja maalaista ohjelmaa.

Keskiviikkona istuin pari tuntia parturissa ja annoin ystäväni uudistaa pääni syyskuntoon. Illalla kävin katsomassa estehyppyä tutulla tallilla. Hevoset ja alkusyksyn aurinko tekivät illasta ihanan. Pikkuneidin kanssa kävelimme viitisen kilometriä tallilta kotiin.

Eilen ruokailin hyvän ystävän kanssa ja illalla hän tuli tyttärensä ja koiransa kanssa vielä kyläilemään meidän koiratarhaamme. Päivemmällä poimin tämän syksyn viimeiset mustikat kesämökin pihalta.

Tänään aion mennä ratsastamaan. Vähän jännittää, koska en ole ratsastanut kunnolla pitkiin aikoihin. Toivottavasti heppakärpänen ei pure liian lujasti. Hevostelua ennen täytyy kuitenkin pelata excelin kanssa ja lukea tenttikirjaa. Syksyn arki tuntuu työntäyteiseltä, vaikkei tarvitse mennä minnekään.

Neljä päivää, yli 800 kilometriä

2011-08-24T08:08:00.003+03:00

Lauantaina pakkasin pikkuneidin autoon ja huruttelimme Kouvolaan. Kävimme raviradalla katselemassa, kuinka neidin kasvattajan sijoitukoira pärjää näyttelyssä. Nuori koira osoittautui vielä keskeneräiseksi, kaipaa aikaa ja massaa. Näyttelystä ajoimme isovanhempieni asunnolle yhdessä koirani kasvattajan kanssa. Vaihdoimme kuulumisia lähes kahden tunnin ajan. Illalla ajoin takaisin maaseudulle ja pakkasin laukun.

Sunnuntaina starttasin auton kahdeksalta aamulla. Matka Varkauden kautta Joensuun kupeeseen hujahti nopeammin kuin osasin odottaa. Pieni autoni kiisi pitkin tietä ja vaikutti isommalta kuin onkaan. Ystävän kanssa kävimme pällistelemässä Joensuun keskustaa ja kakkukahvien lisäksi matkaan tarttui kaksi kautta Mullan alla -sarjaa. Illan mittaan ystäväni kokkasi meille herkullista pastaa ja leipoi mainion marjapiirakan. Katsoimme elokuvan Vera Drake, joka kertoi 1950-luvun Lontoosta ja laittomia abortteja tekevästä naisesta. Koskettava kuva.

Maanantaina ystäväni tutustutti minut asuinalueeseensa. Kävelimme ympäri ja ämpäri ja juttelimme yhdestä jos toisestakin asiasta. Päivällä innostuimme suunnittelemaan oman kotitalon sisustusta. Piirsimme hyllyjä paperille ja laskimme kustannuksia. Ystävän mies on varmasti onnessaan, kun näkee suunnitelmamme. Iltapäivällä istahdin jälleen autoon ja suuntasin kohti Jyväskylää. Matkan varrella ohitin ainakin kahdeksan tivoliajoneuvoa. Hermostutti ja jännitti. Illalla kävimme äidin ja koirien kanssa tutustumassa heidän uuteen asuinalueeseensa.

Tiistaina lähdin tutkimusretkelle Jyväskylän keskustaan. Kiersin kaupat moneen kertaan, mutta mukaani tarttui vain askartelulehti ja kolme lankakerää. Vaatteet eivät istuneet päälleni ollenkaan ja kenkäkaupatkin tuntuivat kadonneen. Ehkä tämän syksyn muoti ei ole minua varten. Iltapäivällä hiivin häntä koipien välissä takaisin äitini ja veljeni asunnolle. Mieli oli matalalla monen epäonnistuneen sovitusyrityksen jälkeen. Matkalla törmäsin veljeeni ja hänen avustajaansa. Heidän kanssaan käpyttelin loppumatkan. Viiden aikaan aloitin reissuni viimeisen automatkan. Vettä tuli välillä taivaan täydeltä ja kirosin mielessäni koko reissua. En pidä huonossa säässä autoilemisesta mutta perille selvisin. Illalla vielä lenkkeilin pikkuneidin kanssa ja ihailin kasteen ja sateen aikaansaannoksia kasvien lehdillä.

2011-08-19T21:46:00.002+03:00

Kesä päättyi tänään, kun suljin toimituksen oven puoli viiden aikaan. Kolmikuukautinen toimittajuus ja paikkakunnan asioiden nuuskiminen tuli päätökseensä. Mieli on ennen kaikkea iloinen. Ehkä vähän haikeakin, töissä oli mukavaa. Silti odotan tulevia lomapäiviä ja alkavan lukuvuoden tenttejä innolla. Gradukaan ei tällä hetkellä tunnu mahdottomalta möröltä.

Kesän aikana ehdin tutustua kymmeniin uusiin ihmisiin ja moniin uusiin asioihin. Viimeisimpien joukossa perehdyin viljan tuoresäilöntään sekä SM-suunnistustan järjestelyihin. Tämän päivän vietin valtatieseminaarissa ja toimituksessa kirjoittamassa. Kahvitunnilla tarjoilin työkavereille mokkapaloja ja kotona huokaisin syvään.

Nyt puhkun intoa. Huomenna tapaan pikkuneidin kasvattajan Kouvolassa ja sunnuntaina ajan ystävän luo Joensuuhun. En malttaisi odottaa!

2011-08-16T19:54:00.002+03:00

Syksy ja sadonkorjuu kuuluu ehdottomiin suosikkihetkiini. Vaikkei minulla olekaan omaa satoa jota korjata, pääsee kiireiseen ja tuotteliaaseen tunnelmaan seuraamalla kylän ahkeria miehiä, jotka puivat ja säilövät viljaa.

Joka syksy minussa herää haikeus. Täytyy taas jättää lapsuudenkoti ja tämä pieni kunta. Toisaalta kaipaankin jo muualle, mutta toisaalta viihtyisin täällä pidempäänkin. Onneksi tänne pääsee lukuvuodenkin aikana. Ehkei maalla asuminen olisi niin ihanaa, jollei välillä kävisi kaupungissa.

2011-08-14T16:51:00.002+03:00

Enää viikko kesää (=kesälomaa). Sen jälkeen aukeaa loman ovet. Viikko omaa aikaa, kunnes yksi kyllä-puhelu alkaa vaikuttaa ja sijaistan opettajaa. Lomaviikon aloitan Kouvolan koiranäyttelystä, jossa tapaan pikkuneidin kasvattajan. On jälleen jännittävää nähdä ja kuulla, miltä neitimme näyttää kasvattajansa silmin. Kouvolan jälkeen suuntaan nenän kohti Joensuuta ja ystävää. Näemme pitkästä aikaa ja samalla saan tutustua hänen uuteen kotiinsa. Ihan omaan kotitaloon. Joensuusta suuntaan Jyväskylään äidin ja veljen luokse. Tutustun heidän uuteen arkeensa. Loppuviikon olen ajatellut kuluttaa kotikylässä tenttikirjojen ja gradun kanssa. Parturissakin pitäisi käydä. Hakemassa piristystä syksyyn. Ihanaa, että se alkaa, syksy siis!

2011-08-12T16:50:00.003+03:00

Minulla on maan mainioin vaari. Se kunnosti minulle pöydän ystävän luota saadusta vanhasta Wettinasta. Metallijalat ovat ihanan mustat ja lasilevy tekee pöydästä keveän, vaikka se on kaikkea muuta. Toistaiseksi pöytä jää lapsuudenkotiin, koska meillä ei ole sille passelia paikkaa Tampereella. Seuraavaan kotiini se (toivottavasti) mahtuu.

2011-08-08T21:22:00.002+03:00

Muutama viikko sitten luin lehtiartikkelia erilaisista ihmisistä ja ihmissuhteista. Tunnistin itseni jälleen kerran pessimistiksi, mutta tällä kertaa silmiin pisti erityisesti negatiivisten asioiden esiin tuominen ja niistä nariseminen. Hyvät ja mukavat asiat tuppaavat jäädä kaikenlaisten ärsytysten taakse piiloon, mikä ei tietenkään tee oloa erityisen keveäksi. Toisinaan kannan suuriakin taakkoja pienistä murheista ja saatan murehtia pitkään tekemieni minimaalisten virheiden syitä.

Artikkelissa narisijoita ja pessimistejä kehotettiin pitämään päiväkirjaa, johon tulisi listata joka ilta hyviä asioita. Mukavia sattumuksia päivän varrelta ja hetkiä, jolloin onnistui tai oli tyytyväinen itseensä/elämäänsä.

Päiväkirjaa en ole vielä saanut ostettua (vaikka olen vakavissani ajatellut, että sellaisen pitäminen voisi opettaa minua kohti positiivisempaa ajattelua), mutta ajattelin listata tänne tämän päivän mukavat asiat.

Maanantai 8. elokuuta:

- sain oman panokseni huomisen lehteen valmiiksi hyvissä ajoin (=tein osuuteni hyvin ja autoin taittajaa olemalla ajoissa valmis)
- kirjoitin tennisturnauksesta viimeisen ja ison jutun, huomasin kiinnostuneeni lajista
- nautin työkavereideni seurasta, kaikki pomosta alkaen ovat mukavia
- hain kaupasta kalaa, paistoin kesäkurpitsaa ja lämmitin keitettyä kukkakaalia (=nam!)
- reippailin koiran kanssa viitisen kilometriä hieman syksyisessä mutta aurinkoisessa säässä
- luin tenttikirjan seuraavan luvun
- ehdin istahtaa sohvalle, neuloa ja nauttia kupillisen kahvia

2011-08-07T20:29:00.002+03:00

Heinäkuu livahti ohi mökillä. Muutimme sinne pikkuneidin kanssa poikia pakoon ja siellä sitten pysyimme. Päivät alkoivat aikaisin ja kuluivat töissä. Vapaat hetket käytin tenttikirjojen lukemiseen, graduaineiston koodaamiseen sekä tietenkin neulomiseen ja tv-sarjojen katseluun.

Aamujogurttiin poimin marjat omalta pihalta. Leivän päälle nappasin salaattia amppelista. Kerrankin olin vastuussa vain omista ruuistani. Sain syödä sitä mitä haluan.

Helle kiusasi liikkumispuolta, mikä näkyy sekä omistajassa että koirassa. Ihan ruuatta kun ei viitsi tuota pikkuistakaan jättää. Onneksi syksy tulee ja pääsemme reippailemaan lenkkipoluille. Ensi kesänä ymmärrämme ottaa ruokamitan Tampereelta mukaan, jotta kesä ei kulu arpamitoilla.

Itse kaipaisin jotain piristystä arkeen. Olen ahertanut läpi kesän ja nyt odotan innolla parin viikon päässä siintävää Joensuu-retkeä. Mietin laajentaisinko sitä Jyväskylän suuntaan paluumatkalla. Haaveilen poikkeavani jossain matkalla. Saavani paljon virtaa alkavan lukuvuoden koettelemuksiin.

Tenttejä ja gradu. Siinä ensi vuoden sisältö. Täytyy tsempata terveys- ja hyvinvointiosastolla, jotta mieli pysyy virkeänä ja jaksan puurtaa mahdollisimman paljon. Vihoviimeinen paperi siintää jo silmissä, mutta vielä siihen on matkaa.

2011-06-27T20:01:00.002+03:00

Kesä.

2011-06-26T16:12:00.002+03:00

Meillä eletään lapsiperheen arkea, luetaan kirjoja, neulotaan ja käydään töissä. Toissapäivänä vähän juostiinkin, toivottavasti myös tulevina päivinä. Tiistaina tehdään jälki ja keskiviikkona jäljestetään.

Hidas mutta ahertelua täynnä oleva kotielämä tuntuu mukavimmalta. En raaskinut juhannukseksikaan lähteä kotoa, sillä äitin pieni pentu hurmaa nappisilmillään. Töissä ajelen paikasta toiseen ja tapaan kymmenittäin ihmisiä, mikä tekee hiljaiselosta entistä herkullisempaa. Toivon, että pian tulee myös aikaa mökille ja gradutiedostolle. Myös tenttikirjan muhivat mielessä, mutta sitä ennen täytyy selvittää ainakin Tuija Lehtisen Suklaapolkujen määränpäät.

2011-06-18T21:00:00.004+03:00

Liehu valmistui ja nyt puuttuvat enää polttavat helteet, joilta takki suojaa herkkiä olkapäitäni! Lankana käytin Dropsin Cotton Viscosea, jota oli hetkittäin varsin hankala neuloa. Sai keskittyä tosissaan, että kaikki säikeet tulivat puikon samalta puolelta ja onnistuneesti silmukan läpi. Koska neulon aina varsin löysällä käsialalla, päätin tehdä tämän neuleen onnistumiseksi radikaalin ratkaisun ja ostin puikot kokoa 1,75. Nyt neulepinta on riittävän napakkaa ja siistihköä.

Hihojen kanssa kävi pieni kämmi, sillä ohjeen mukaan neulotut hihat eivät riittäneet kädensuiden ympärille. Niinpä poimin kädensuista silmukat ja neuloin hihat lyhyiden kerrosten avulla. Nyt olkapäät ja hihat istuvat hyvin ja ovat riittävän timakat, jotta takki ei valu pois hartioilta.

Lopputuloksesta pidän kovasti. En tiedä, imarteleeko tuollainen etuosan runsaus mutta neule on mukava heittää hihattomien paitojen pelastajaksi. Väri on valkoisempi mitä oli tarkoitus, mutta ehkä tuohon tottuu. :)

2011-06-14T09:06:00.004+03:00

Kesä on täynnä synttäreitä. Tänään juhlii äiti ja ylihuomenna vaari. Ensi kuussa työkaverin tyttö ja myöa itse allekirjoittanut.

Äidille kokosin lahjaksi avainnauhan. Helmet tilasin Villihelmestä ja HelmiQ:sta. Helmien sisällä kiemurtelee kaksinkertainen siima. Yhden vaalean neliön kohtalo jännittää hieman, sillä helmen sisällä näkyy pieni halkeama. Huomasin sen vasta, kun avainnauha oli jo valmis. Toivottavasti helmi selviää tulevasta elämästään.

Helmitöiden tekeminen ei ole mitenkään tuttua hommaa, minkä takia päättelyvaiheessa raavin päätäni aika lailla. Hetken kuluttua kuitenkin päädyin solmuihin. Saa nähdä, kuinka käy.

Liehukin voi hyvin. Enää toinen hiha puuttuu. Ja kaulus. Vähän oudolta tuntuu liehuvat ja runsaat etukappaleet, mutta toivottavasti neuleesta tulee lopulta mieluinen.

2011-06-06T20:33:00.003+03:00

Herään aamulla, kun pikkuneiti hyppää pois sängystä. Puhelimen kello ei näytä kuin puoli kuusi, mutta tiedän, että on aika herätä. Nappaan neidin kainaloon ja suuntaan ulos. Pihalla on valoisaa mutta lämmintä. Kävelemme pihan ympäri ja tunnustelemme ilmaa. Maistelemme tulevaa päivää mielessämme ja suuntaamme takaisin sisään.

Kaivan myslipurkin pohjalta pienempiä pähkinöitä. Mantelit ja kuivatut banaanit tulevat suosiolla lusikkaan, mutta pienempien perään täytyy huudella. Kahvikuppi kädessä hiivin olohuoneeseen katsomaan aamuteeveetä. Siellä puhuu Annika Saarikko, nuori poliitikko, jota ihailen. Kaunis ja sanavalmis. Omaa puhumisen lahjan. Toivottavasti ei hävitä sitä tai muitakaan positiivisuuksiaan eduskunnassa.

Käännän auton nokan kohti kylää. Olen töissä ennen kuin huomaankaan. Puran eväskassini ja suuntaan oman pöytäni ääreen. Käynnistän tietokoneen ja tutkin oman sähköpostini. Katson netistä taittotilanteen ja lataan perjantain viimeiset kuvat koneelle. Haen kupillisen kahvia ja toivottelen hyvät huomenet lopuillekin työkavereille. Toivotan hyvän tutun tervetulleeksi takaisin töihin ja paneudun keskeneräisen tekstin valmisteluun.

Juttu hakee muotoaan mutta löytää sen lopulta. Siirrän tiedoston toimitussihteerille ja suuntaan taittoon. Oikoluen valmiit printit ja naureskelen taittajan kanssa nipottajan maineelle, jonka tarkka oikolukija helposti saa.

Ruokatunnilla vaihdan kuulumisia kahden työkaverin kanssa. Tunnelma on mukavan rento ja keskustelu päätyy väistämässä eläimiin. Vertailemme koirakokemuksiamme ja muistelemme hevosjuttuja. Eväspitsa on tänään parempaa kuin eilen kotona. Banaani on vielä hieman kovaa, mutta loppuviikosta jo pehmeää.

Kirjoitan juttuja perjantaille ja listaan stipendiaatteja tiedostoon. Koulu tuntuu jakavan aivan liian monta stipendiä ja aivan samoille oppilaille. Asialle pitäisi tehdä jotakin, mutta enhän ole edes töissä kyseisessä oppilaitoksessa. Viisikin stipendiä samalle oppilaalle on liikaa. Moni kannustusta tarvitseva jää ilman.

Oikoluen ja kirjoitan vuorotellen. Hoitelen kaikenlaisia pikkuasioita, koska muilla on kiireempi. Olen melko nopea töissäni. Suuri osa jutuista syntyy aivan kuin itsestään. Asiat löytävät paikkansa ja kieliasun tarkistus päättää urakan. Yritän tavoittaa miestä henkilöhaastattelua varten mutta häneen ei saada juuri nyt yhteyttä. Saan kasan uusia töitä, jotka vievät minut muun muassa uimarannoille ja kosteikolle.

Kun lehti on valmis, istumme suunnittelemaan seuraavaa. Käymme perjantain läpi sivu sivulta ja mietimme, mitä mihinkin tulee. Aikataulu ei näytä liian kiireiseltä. Huomenna rannalle ja taidenäyttelyn avajaisiin. Keskiviikkona jutut valmiiksi ja torstaina taitto. Toivottavasti haastateltava vastaisi huomenna puhelimeen ja saisimme sovittua ajan loppuviikolle.

Kotimatkalla piipahdan vielä kirjastossa. Lainaan tuunauskirjan, jossa on kauniita kuvia. Niistä herää satoja ideoita mieleen. Mukaan tarttuu myös Puhtaiden valkeiden lakanoiden toinen levy. Ensimmäinen koukutti minut ja äidin heti. Kauniita hameita. Sellaisissa kulkisin minäkin.

Lenkin jälkeen luen kirjaa keinussa. Kirjoitan tämän ja neulon Liehun toista sivukappaletta. Aamulla menen töihin vasta kahteentoista mutta herään varmasti jo kuudelta. Aion keittää broileriminestronea ennen töihin lähtöä. Lukea ja rentoutua.

2011-05-30T19:56:00.002+03:00

Tänään kävin juttukeikalla erään menestyneen naisen luona. Hän on valmentanut salibandyjoukkuetta kolmen mitalin arvoisesti. Käytöksestä huokui määrätietoisuus ja rakkaus omaa lajia kohtaan. Pelaajauran päätyttyä oma paikka löytyi valmennuspenkiltä ja nyt sitä unelmaa työstetään ulkomailla saakka.

Juttukeikan jälkeen suuntasin mäntykankaalle ja järven rantaan ottamaan kuvituskuvaa. Hipsin polkuja pitkin ballerinat jalassa ja mietin, että juuri tätä haluaisin tehdä. Kuunnella ihmisiä, jotka ovat tehneet jotain hienoa. Joilla on mieletön palo ja intohimo. Jotka ovat löytäneet sen oman paikkansa ja ammattinsa. Jotka tekevät itselleen tärkeitä asioita ja ovat niissä hyviä.

En tiedä riittäisikö minulle kuunteleminen. Tai edes heistä kirjoittaminen. Ehkä pidänkin henkilöhaastattelujen tekemisestä, koska ihailen haastateltaviani. Toivon saavuttavani jotain heidän kaltaistaan mutta omaan elämääni sovellettuna.

En vain vielä tiedä, mikä oma intohimoni on. Tai olenko edes sellainen heittäytyjä. Ehkä olen, niin täysillä ainakin vatvon työasioita. Mutta olenko hyvä tai voiko minusta tulla hyvä. Sen näyttävät vuodet.

2011-05-27T15:40:00.003+03:00

Lauantaina varasimme taimet. Iltapäivällä ajoimme Kotkaan katsomaan äidin tulevaa koiranpentua.

Sunnuntaina meidän piti mennä mökille mutta jotenkin eksyimme lapion varteen. Kaivoimme vanhat pensaat pois ja istutimme uudet tilalle.

Maanantaina kävelin töissä köpötellen kuin vanha mummo. Edellisen päivän puutarhatyöt tuntuivat olevan läsnä aamusta iltaan asti.

Tiistaina olo alkoi helpottaa. Töissä oli melko kevyt päivä. Illalla vierailin ystäväni uudessa asunnossa. Isossa omakotitalossa. Toivoin itselleni samanlaista elämää. Talo rauhallisella alueella, ihana mies ja työ, jossa todella viihtyy.

Keskiviikkona töissä oli vielä hiljaisempaa. Ajoin autolla toisen ystäväni luo ja kävimme kävelyllä. Lenkkimme osui juuri sadekuurojen väliin.

Torstaina ihmettelin taittoa ja oikoluin. Kävelin äidin ja koirien kanssa kirkolta kotiin. Sitten olikin jo ilta.

Perjantaina heräsin kuudelta ja katsoin kaksi jaksoa Huvilaa ja huussia. Merituulia on NIIN hurmaava! Yhdeksän jälkeen pakkasin koirat autoon ja hurautin mökille. Imuroin koko mökin, pesin lattiat ja pyyhin pölyt. Poltin pari puuta takassa ja lueskelin kakkospotteria englanniksi. Kotona kaivoin kukkapenkin ylös ja järjestelin kukat uuteen järjestykseen.

2011-05-21T20:21:00.002+03:00

Viimeiset päivät Tampereella kuluivat hurjaa haipakkaa. Yhtäkkiä tavarat oli pakattu, Kotikadun kolmoskauden viimeinen jakso päättynyt ja auto ajettu pihaan. Matka kotiseudulle sujui leppoisissa tunnelmissa ja pian istuin toimituksen kesäpalaverissa. Piirtelimme suuntaviivoja kesälle ja siunailimme sitä, että minulle tämä on jo neljäs lehtikesä. Tällä kertaa alusta loppuun.

Palaverista ajoin ystävän luo rapsuttamaan yhdeksänviikkoista karvapalloa. Kävin juttukeikalla keskustelemassa kesähäistä ja hahmottelin juttua tiedostoon. Kävelin koiran kanssa keskellä maaseutua ja nautiskelin ilman lämmöstä. Samalla siunailin mielessäni joutsenlaumaa, joka on vallannut peräkylän pellot. Kauniita ovat mutta joutaisivat mennä jo.

Tavaroita on yhä laukuissa mutta neuleen olen kaivanut jo esille. Ehdin neuloa pari kerrosta, kun katsoimme aamulla Jane Austen Book Clubin puolikasta. Ihana elokuva. Romanttinen. Täynnä ihmissuhteita. Kaipaisin samankaltaista piristystä ja tukijoukkoa omaan elämäänikin.

2011-05-19T14:26:00.002+03:00

Kevään viimeisen seminaari-istunnon ja kesätöiden alun väliin jäi viikko lähes vapaata aikaa. Osa tuosta viikosta kului Hämeenlinnassa, mutta loput vapaat vietin tiukasti kotiseinien sisäpuolella. Vapaasta kotoiluajasta oli ompelullista hyötyä, sillä pitkään kaavoina ja leikattuina kangaspaloina keittiömme pöydällä asunut tunika koki muodonmuutoksen. Maanantaista kiekkohuumaa Iskelmäradion tahtiin kuunnellessani ompelin elämäni ensimmäisen tunikan!

Kaavat tunikaan löysin Joka tyypin kaavakirja II:sta. Turhauduin kaavojen muokkailuun monta kertaa, minkä takia itse kaavojen piirtäminen kesti pari viikkoa. Kangas on hamstrattu Eurokankaan palalaarista. Ohutta puuvillaa veikeällä kuviolla.

Ompelemisen ja lopputuloksen suhteen jäi vielä asioita mietityttämään. Soveltelin ompeluohjetta jonkin verran, sillä en ymmärtänyt kaikkia kohtia. Toivon kuitenkin, että kangaspalaset pysyvät yhdessä vielä useamman käyttökerran jälkeenkin. Tunika itsessään on ihan ok vaate. Alaosa on hieman suuri, mikä johtunee kankaasta. Paremmin laskeutuva materiaali korjaisi varmasti tilanteen. Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin tyytyväinen koko prosessiin. Sain päälle sopivan vaatteen aikaiseksi ihan itse!

2011-05-16T22:04:00.006+03:00

Teimme kesälomaretken Hämeenlinnaan. Minä, Mies ja koira yövyimme hotellissa ja tutkimme Hämeen linnan seutua jalkaisin. Oli varsin virkistävää liikkua kävellen ja ihailla historian palasia ulkoa. Kävimme myös katsastamassa isovanhempieni entisen talon. He nimittäin asuivat Hämeenlinnassa vielä reilut kymmenen vuotta sitten. Talo näytti aivan samalta kuin ennenkin. Ihanaa.

Historian lisäksi matkaan mahtui huima annos nykyhetkeä. Lauantai-ilta kului Euroviisujen parissa (Juku, että osa esityksistä tiputti alaleuan paikoiltaan. En vaan ymmärrä!) ja sunnuntaina jännitimme (ja juhlimme) jääkiekon maailmanmestaruutta. Neulominen muuten auttoi kestämään lätkäjännitystä. Todella ohuet puikot ja Cotton viscose -lanka takasivat rentoutuksen aivojen jännittäville osille.

Hyvä Suomi!

2011-05-12T17:28:00.000+03:00

Tänään selvittelin ajatuksiani gradun suhteen. Kirjoitin eilisen seminaarin palautteet muistiin tekstin sekaan ja hahmottelin mielessäni kesäsuunnitelmia. Piirsin laatikoita ja taulukoita, joihin keksin koodeja erilaisille aineistosta tehtäville havainnoille. Aloin korjata koodattua aineistoa ja pitkästä aikaa tuntui, että tiesin, mitä tein. Sain käytyä läpi pienen osan jättiaineistosta, mutta hyvillä mielin. Tästä kelpaa lähteä kesään.

2011-05-11T21:15:00.003+03:00

Äitienpäiväksi matkustin kotiin. Vein lahjan ja totesin onnellisena, ettö toppiliivi istuu äidin päälle. Yövyin isovanhempien luona ja vein ruusun vaarin vanhempien haudalle. Söin runsaan lounaan perheeni ja isovanhempieni kanssa.

Maanantaina kävin parturissa ja ihailemassa islanninhevosia. Haastattelin tulevan kesän leiriläisiä kahdella tallilla. Harmittelin mielessäni, että oma harrastus on jo loppu. Toisaalta se tekee olon keveäksi ja kiireettömäksi.

Vietin aikaa tallilla juoruillen. Ihan kuin näkisimme päivittäin, vaikka näkemisten väliin voi jäädä kuukausiakin. Alakoulusta asti tutut naamat eivät vierasta eivätkä vieraannu.

2011-05-06T17:51:00.002+03:00

Kävin tänään pitkästä aikaa tenttimässä. Kysymykset olivat kerrankin mukavia. Sain pohtia, miten elokuvan avulla voi tutkia historiaa. Vertailin Teija Sopasen ja Timo T.A. Mikkosen tähtikuvia nykyajan julkkiksiin. Pohdin media-sanan käyttöä ja merkitystä nyky-Suomessa suhteessa lukemaani mediahistoriaan. Muistin taas, miksi opiskelen tiedotusoppia, vaikkei tarvitse. Media ja sen ympärille muodostuvat asiat ja ilmiöt ovat niin tavattoman kiehtovia.

2011-04-30T20:19:00.003+03:00

Monista muista opiskelijoista poiketen meidän vappu ei ollut railakas. Miehen ystävä kävi päivällä kylässä. Söimme hyvin ja nautiskelimme mäyräkoiravalkkaria. Katsoimme Leijonien ottelun ja Anne Frankin päiväkirjan viimeisen osan. Oli ihanaa vain olla, ilman kiirettä ja tuhansia ajatuksia.

Olemisen sivutuotteena neuloin ja ompelin. Sohvan tyynyjen päälliset valmistuivat vihdoin. Sohva muutti meille ennen joulua Miehen siskolta, joka lähti Ruotsiin opiskelemaan. Koiran takia halusin tehdä tyynyille päälliset, jotta itse sohva ei likaantuisi. Kokemattomuuteni ompelijana näkyy etenkin istuintyynyjen kohdalla. Ne ovat hieman liian suuret, vähän lörppänät. Selkätyynyjen päällisistä sen sijaan pidän kovasti. Ne ovat melko sopivat ja kangas miellyttää silmää. Se on löytö Ikeasta.

Sain myös äitienpäivälahjan valmiiksi. Bambuisen topin/liivin, jonka toivon sopivan äidin päälle. Ainakin minulle se istuu ja olemme lähes samankokoiset. Joustovaraakin pitäisi olla. Topista lisää, kun saan siitä parempia kuvia.

2011-04-29T14:14:00.004+03:00

Vietin rentouttavan pääsiäisen kotikylän maisemissa. Haravoin, istutin kukkia, katsoin televisiota, kuuntelin äänikirjoja ja virkkasin. Mukana ei ollut mitään työ- tai opiskelujuttuja, joten pää tyhjeni totaalisesti.

Nostin mansikankin lämpenemään ja kissa löysi mansikkalaatikosta oivan nukkumapaikan. Musta multa talon aurinkoisella seinämällä lienee lämmin makuualusta.

Tänään ajoin koulusta kotiin viimeistä kertaa. Palautin avaimen ja sanoin apulaisrehtorille, että syyskuussa voi taas soitella, jos tarvetta on. Ysit olivat jopa hieman pettyneitä lähtööni. Kirjoittivat taululle vielä hyvän vapun toivotukset ja omat nimensä. Viereen piti tietysti laittaa "Älä pyyhi", jottei siivoojat hävitä taideteosta heti.

Yksi äidinkielenopettaja sanoi vielä opettajainhuoneessa, että sinusta tulee varmasti hyvä opettaja. Olet niin rauhallinen. Toivottavasti hänen veikkauksensa osuu edes osittain oikeaksi. Napakkuutta kaipaisin vielä. Ja ratkaisumalleja haastavien (vilkkaisen, nerojen, laiskojen...) oppilaiden kohtaamiseen.

2011-04-17T19:03:00.002+03:00

Viikonloppu on ollut todella lämmin. Ulkona on tarennut ensimmäistä kertaa ilman päällystakkia, ihan vaan fleecessä. Lumet ovat kadonneet jonnekin ja jäätkin haikeilevat hyvästejään. Kohta nekin lähtevät matkoihinsa ja palaavat vasta syksyn hämärien päätteeksi.

Luonnonilmiöiden lisäksi kalenteri on täynnä lähtemistä ja kevättä. Sijaisuus loppuu kahden viikon kuluttua. Siihen mennessä pitäisi korjata kasa tekstejä ja arvostella liuta esitelmiä. Toivon, että olen edennyt ryhmien kanssa riittävää vauhtia. Ettei loppukevät tuota opettajalle ongelmia.

Opetustöiden päättyessä alkaa valmistautuminen kesätöihin. Ensimmäisiä juttuja olisi raapustettava jo lähiviikkojen aikana. Todennäköisesti toukokuun alussa. Aiheet ovat onneksi ihania: häät, ratsastusleirit, urheilukoulujen vapaaehtoiset ohjaajat. En vain vielä uskalla sopia haastatteluaikoja, koska elämä tuntuu niin muutosalttiilta.

Gradukin luimistelee koneella ja kaipaa huomiotani. Sain tänään korjattua aineiston vinoumaa, mutta siihen saavutukset sitten jäivätkin. Ihan hävettää, kuinka hitaasti olen edennyt viime viikot. Koodattavaa jää kesäksi rivikaupalla. Jospa se tuntuisi mökillä mukavammalta.

Tenttiinkin aion vielä mennä. Mediahistoriaa. Kiinnostavaa. Osa vaikeaa. Kolme viikkoa aikaa lukea. Kyllä se siitä, toivottavasti.

Pää on siis täynnä erilaisia ja sekavia suunnitelmia. Kaikkea pitäisi ja mikään ei ole varmaa. Lenkillä ajattelin, että avaan kalenterin tuulelle. Jos se pyyhkisi sieltä irtonaiset ja turhat menot mukaansa, kuten kävi asfaltilla lojuneille lehdille ja pölylle. Tuuletuksen jälkeen viikot olisivat lepoa ja rentoilua varten.

Kuulostaa ihanalta, vaikka tiedänkin, ettei minusta ole siihen. En selviä ilman listoja ja tekemistä. Kaikkea pitää aina olla liikaa. Silloin asiat ovat hyvin.

2011-04-11T19:05:00.002+03:00

Talvikenkien jälkeen jalat tuntuvat kevyiltä. Askeleet kulkevat kuin itsestään. Näen liikennevalojen vaihtuvan ja pinkaisen juoksuun. Höllään heti vauhtia ja katson kelloa, kolmetoista yli.

Juoksen ja pidän mielessä, ettei vauhti saa nousta liikaa. En ole maratoonari vaan talvikuntoinen nainen. Reilut kymmenen minuuttia kuluu nopeasti enkä ehdi kuin puolet koiranlenkistä. Kävelen hetken ja jatkan taas.

Toinen puolikas on pitempi, aikaa kuluu noin vartti. Seisahdun liikennevaloihin. Mieli tahtoisi vielä lisää. Sisällä omatunto kumartelee ja hurraa, olisin jaksanut enemmänkin.

Sisällä istahdan raukeana sohvalle, suihkusta tulleena. Takapuolessa ja reisissä kihelmöi, hyvällä tavalla. Kevään ensimmäinen juoksulenkki on takana!

2011-04-05T14:16:00.002+03:00

Viikonloppuna sain pääteltyä Jatan Weeruskan ohjeella tehdyn mekon viimeiset langanpäät. Neule valmistui melko nopeasti, mikä on osaksi paksuhkon langan (Cascade 220 Superwash) ansiota. Tänään tepastelin mekko päällä koulussa ja kaksi kollegaa kehui. :)

Mekko istuu päälle ihan hyvin. Alahelman pallo ei aivan osu mitättömän lantioni kohdalle mutta ei menee liikaa ohikaan. Kuvioneule on ainoa murheen kryyni, sillä olisin saanut aloittaa sen aikaisemmin. Nyt kuviot alkavat keskeltä tissejä, mikä häiritsee silmää hieman. Ei kuitenkaan niin paljoa, että purkaisin ja tekisin uudestaan. Täytyy vain muistaa, jos toista moista joskus neulon.

Kirjoneule aiheutti päänvaivaa jo neulottaessa. Enhän minä tajunnut ohjetta valitessani, ettei kirjoneuletta neulota pyörönä. Päätä raapimalla ja kokeilemalla löysin kuitenkin tavan kieputella lankoja niin, etteivät ne kierrä etupuolen kautta.

Kaiken kaikkiaan tykkään tuotoksesta. Neulominen oli mukavaa ja uudet haasteet opettivat pakottivat oppimaan. Uskon, että mekolle riittää käyttöä vielä tänä keväänä ja etenkin ensi talvena. Onhan se ristittykin Talvipäivän pelastukseksi.

2011-04-04T18:08:00.002+03:00

Harmaata. Sumua. Märkää. Likaista. Irtosoraa.

Kaikki päivät eivät osaa näyttää kevättä parhaimmillaan.

Ajoin tänään töihin ja takaisin valtavan sumupilven sisällä. Hetkittäin näkyvyys oli varsin heikkoa ja tunnelma kuin omassa erityisessä maailmassa, jossa elämme vain minä ja minua ohittavat autoilijat.

Koulussa sijaistin kahta opettajaa, minkä lisäksi pidin vielä "omatkin" tunnit. Oppilaat olivat maanantaisia, ärhäköitä ja väsyneitä. Itse olin harvinaisen rauhallinen.

Sain pojankin lukemaan novellin, vaikka hän väitti, ettei ehdi. Tehtäviä ei ehtinyt tehdä mutta viimeiseen virkkeeseen asti pääsi. Muutkin rauhoittuivat lukemaan ja luokassa oli aivan hiljaista. Tuntui hassulta ja ylimääräiseltä. Istuin pöytäni takana ja välillä tein kävelykierroksen oppilaiden seassa. Laskeuduin kyykkyyn pulpettien viereen ja yritin auttaa.

Käytävässä istahdin vielä yhden ysini viereen penkille. Kerroin, että esitelmän päivämäärää muutettiin edellisellä tunnilla. Hän oli silloin kotona potemassa. Taisi ysi olla varsin hämmentynyt mitättömästä viestistäni. Ujokin kun on.

Matkalla opettajainhuoneeseen mietin, kunpa päivät olisivat aina tällaisia. Olisin rauhallinen ja riittoisa. Malttaisin kyykistyä kysymään kuulumisia ja istua viereen penkille. Pysähtyä kuuntelemaan juuri sitä hetkeä.

Sellainen opettaja haluaisin olla. Siinä on tavoitteeni. Joka päivä en siihen yllä. En kaikkien kanssa. Mutta jos edes joskus ja joidenkin. Silloin kuin oma maanantaisuus on rauhallisuutta väsyneen kiukun sijaan.

2011-03-31T18:29:00.004+03:00

Kevät suhisee ja loiskuu ulkona. Lenkillä sormet kuumuvat eikä hanskoja voi pitää kädessä koko matkaa. Niinpä päätin virkata täydellisen värisestä Regian langasta itselleni kämmekkäät.

Langan värit (vaaleanharmaa, tummanharmaa, tummanvihreä ja lime) huutavat kevään lisäksi haluaan päästä villatakiksi. Tosin paksummilla raidoilla kuin tämä lanka tuottaa. Sellaiseksi pappa-mallin villatakiksi. Olisipa aikaa.

Taustalla lymyilee kryptinen excel-taulukko, josta koodaan itselleni graduaineistoa. Tuntuma aiheeseen on tällä hetkellä hatara, vaikka teoriaosakin alkaa jo olla kasassa. On vain ihan eri asia kerätä ja omaksua teoriaa, kuin päättää, mikä NP on kontekstissaan määräinen.

Yöpöydällä odottaa pino kirjoja. Laaksosen runoja, lankakaupan elämää ja mummojen viisauksia kahvileipäresepteillä höystettynä. Laatikoissa lymyilee joululahjakirjoja ja risteilytuliaisia.

Lukeminen on niin rauhoittavaa ja rentouttavaa. Mutta silti luen aivan liian vähän ja harvoin.

Koulussa aloin lukea Poutasen Ihanaa merta. Tyttö piti kirjasta niin hyvän esitelmän, että mielenkiintoni heräsi oitis.

Luen aina kirjastovälituntisin. Silloin kun oppilaat eivät kaipaa huomiotani. Tarjoan heille rauhallisen luku- ja juttelunurkkauksen. Tartutan lukutoukkuuden ja hymyilen jokaiselle, joka lainaa kirjan.

Ikkunalaudalla odottaa tenttikirjakin. Se on jo kertaalleen luettu, samoin toinen moinen. Kolmas odottaa tietokoneeni kirjanmerkeissä.

Alkuperäinen tenttiajankohta siirtyy hautajaisten takia. Seuraava mahdollisuus on toukokuussa. Jos sijaisuus loppuu ennen sitä.

Olen opena vielä ainakin kuukauden. Tämä on ollut hassu kevätlukukausi.

2011-03-27T11:39:00.002+03:00

Maanantaina kuljin töissä lukujärjestys tiiviisti kädessä. Jakson ensimmäinen päivä kutitti vatsan pohjaa, sillä uutta muistamista oli paljon. Opetustunnit, hyppytunnit, valvonnat, kirjastovälitunnit. Onnekseni olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Illalla luin englanninkielisen tenttikirjan loppuun. Mediahistoriasta jäi hyvin hatara kuva mieleen.

Tiistaina en jaksanut enää jännittää uutta aikataulua. Esittelin viimeisellekin ryhmälleni uudet istumapaikat ja hymyilin kauniisti kaikille, jotka eivät pitäneet päättämästäni istumajärjestyksestä. Kotimatkalla noukin postista äitienpäivälahjan langat. Iltapäivällä ajelin vielä bussilla kirjastoon ja hain tenttikirjan.

Keskiviikkona pirisyttelin kaseille munakelloa ja istuin seminaarissa kuuntelemassa palautetta omasta rääpäleestäni. Perusjutut ovat kohdallaan, kunhan olisi aikaa tehdä koodaustyötä eteenpäin. Se on niin hidasta. Illalla lähdimme pikkuneidin kanssa koirakouluun. Sää muuttui hetkessä ja seisoimme tuulisessa lumimyrskyssä avaralla kentällä. Onneksi Mies toi meidät autolla kotiin.

Torstaina pääsin töistä jo ennen kahtatoista. Luin tenttikirjaa ja lenkkeilin pikkuneidin kanssa. Neuloin myös, kaikkea keskeneräistä.

Perjantaina pidin omien tuntieni lisäksi yhden tunnin tekstiilityötä. Tai oikeastaan istuin luokassa ja tein omia juttujani samalla, kun oppilaat tekivät omiaan. Kun lähdin töistä, päässä oli liuta oppilaiden ihania kommentteja. Illalla isäni soitti ja kertoi, että mummo on siirretty saattohoitoon. Itku tuli.

Lauantaina odotin uutta soittoa kotipuolesta. Pelkäsin ja itkin, vaikka tiesin, että parempi näin. Koodasin gradua eteenpäin ja luin tenttikirjan loppuun. Illalla katsoimme Stieg Larssonin Millenium-trilogian viimeisen osan elokuvana. Pidin kirjasta enemmän.

Sunnuntaina suru-uutiset saapuivat heti aamusta. Mummo oli vaipunut ikuiseen uneen. Ikävä valtasi sydämen. Kirjoitin gradua ja luin tenttikirjaa, jotta elämä jatkuisi. Mietin, milloin hautajaiset ovat. Niin paljon uusia asioita. En ole menettänyt ketään niin läheistä aikaisemmin.

2011-03-25T18:17:00.002+02:00

Perjantai antoi yllättävän paljon voimia ja hyvää mieltä viikonloppua varten. Vaikkeivät kaikki ysit pitäneetkään lupauksiaan kirjallisuusesitelmien suhteen, nousi hymy huulille useita kertoja. Sulauduin oppilasmassaan niin hyvin, ettei oma oppilaani meinannut löytää minua. Sain myös kehuja uudesta paidastani (vaikkei paita ollutkaan uusi), jotta istuminen väärällä paikalla onnistuisi. En tosin langennut näihin nuoren miehen imarteluihin.

Suruakin on ilmassa. Mummo on siirretty saattohoitoon. Aikaa on tunteja tai päiviä. Välimatkaa satoja kilometrejä. Onneksi lomalta on hyvät muistot.

2011-03-22T18:48:00.002+02:00

Sannan innoittamana päätin minäkin kertoa omasta työpäivästäni. Työskentelen tällä hetkellä eräällä pirkanmaalaisella yläkoululla ja tässä tarinaa varsin tavallisesta tiistaista.

Lukujärjestyksen mukaan tiistaipäiväni alkaa yhdeksältä, mutta kevään valoisuuden innoittamana säntäsin kotonta matkaan jo heti kahdeksan aikaan. Automatkoja varten räätälöity levy soitti hyvää musiikkia ja lämpömittari näytti plussaa, kun huristelin autolla töihin ne parikymmentä kilometriä, jotka erottavat minut sijaisuudestani.

Saavuin koululle jo puolen yhdeksän aikaan. Tarkistin sähköpostit, wilman ja oman lokeroni. Hipsin omaan luokkaani laskemaan novellimonisteita ja palasin vielä opettajainhuoneeseen ennen tuntien alkua.

Ensimmäisellä tunnilla luimme seiskojen kanssa novellia. Oppilaiden mielestä teksti oli liian pitkä ja ihan seko. Onneksi lähes jokainen sai kahlattua sivut läpi ja hahmoteltua vastauksia novellia koskeviin kysymyksiin. Yksi poika teki sijamuototestiä, jonka muut olivat tehneet edellisenä päivänä. Paljastin jokaiselle oppilaalle sijamuototestistä saadun numeron. Hylättyjäkin tuli, taas. Välillä turhauttaa, kun oppilaat eivät jaksa/muista tehdä läksyjään ja lukea kokeisiin.

Tunnin jälkeen kipitin kovaa kyytiä koulun kirjastoon ja avasin ovet lukurauhaa kaipaaville oppilaille. Sijaisuuteeni kuuluu kirjaston ylläpitäminen ja istun kirjastossa viisi välituntia viikossa. Mukavaa ja rauhallista hommaa. On ihana nähdä, ketkä lainaavat kirjoja ja millaiset kirjat kiinnostavat yläkoululaisia. Kirjastolla on oma vakioporukkansa, joka kerääntyy lukemaan sarjakuvia ja lehtiä kirjastovälituntisin.

Toisella tunnilla sukelsimme kasien kanssa kirjoittamisen maailmaan. Piirsimme taululle ison miellekartan, johon kokosimme asioita, jotka liittyvät kirjoittamiseen. Eri tekstilajeja löytyi valtavasti. Taululta löytyi kaikkea hieroglyfeistä ja graffiteista blogeihin asti. Toivottavasti jokaiselle jäi mieleen, että kirjoittaminen on paljon muutakin kuin koulun tekstejä. Luimme myös eri kirjailijoiden suhtautumisesta kirjoittamiseen ja lopuksi tein kyselykierroksen, jonka aikana jokainen oppilas sai pohtia omaa suhdettaan kirjoittamiseen. Lähes kaikki sanoivat ensin, ettei kirjoittaminen mitään lempipuuhaa ole. Ei-tykkääminen sai kuitenkin jatkoa: mutta jos saa kirjoittaa jostain kiinnostavasta ja sillon ku itse haluaa niin sit kirjoittaminen on kivaa. Kehuin mutta-vastauksia.

Kasien jälkeen keskityin kovasti, etten livahda syömään vaan muistan palata ysien tykö vartin päästä. Kävin opettajainhuoneessa napsuttelemassa poissaolijat koneelle ja suuntasin takaisin luokkaan. Ysit olivat kovin tarkkoja siitä, ettei tunti ala vielä. Olinhan paikalla jo kaksitoista yli.

Ysien kanssa käsittelimme Minna Canthia ja luimme katkelman Työmiehen vaimosta. Ensimmäinen ryhmä tuotti upean keskustelun/väittelyn nykyisestä tasa-arvosta tyttöjen ja poikien välillä. Mielipiteet leiskuivat ja puheenvuorot vaihtuivat nopeammin kuin ehdin havaita. Puhetta oli hetkittäin liikaakin eivätkä oppilaat aina muistaneet kuunnella minua, mutta tunnin jälkeen olin varsin hehkuva ja ylpeä oppilaistani. Kirjallisuus ja kirjan tehtävät olivat selvästi herättäneet ajatuksia murrosikäisten päässä.

Ennen ruokailua piipahdin vielä kahden oppilaan kanssa kirjastossa, koska he tarvitsivat kirjat tulevia kirjallisuusesitelmiä varten. Molemmille löytyi opus, toiselle Canthia ja toiselle Seppo Jokista. Toivottavasti lukevat teoksensa.

Ruokailussa törmäsin viime vuoden auskuystävääni, joka opettaa koululla koko vuoden. Kerroin Canthin herättämästä keskustelusta ja naureskelimme asialle yhdessä. Ruokailun jälkeen piipahdin vielä opettajainhuoneessa merkkaamassa plussat kaikille Canth-draaman näytelleille.

Päivä päättyi toisen ysiluokan tuntiin. Ohjelma oli sama kuin ensimmäisen ryhmän kanssa, mutta tulokset varsin erilaisia. Nämä oppilaat väittelivät hetken siitä, onko Jeesus mies vai nainen. Muu tunti ei ollut yhtä hehkeä kuin edeltäjänsä, mutta sitä ei saattanut odottaakaan. Ryhmien ero on melkoinen. Jälleen jäin hetkittäin oppilaiden varjoon mutta pysyin tyynenä ja odotin, että ymmärtävät sulkea suunta. En jaksa huutaa heidän kanssaan kilpaa. Sitä joutuisin tekemään aina.

Tunnin jälkeen merkitsin plussat ja poissaolot sekä lähetin viestejä oppilaiden vanhemmille. Jospa palauttamattomat tehtävät hiipisivät hiljalleen luokseni. Koulupäivä päättyi jo puoli kahdelta. Ajoin kotiin ja hymyilin lähes koko matkan. Onneksi minulla on opetuksessa se ysien ryhmä. Niiden voimalla jaksan ne muutkin neljä opetusryhmääni.

2011-03-20T20:06:00.002+02:00

Eilen nostettiin lippu salkoon Minna Canthin ja tasa-arvon kunniaksi. Koulussa mietin tasa-arvoa päivittäin. Huomioinko yksittäistä oppilasta liikaa? Unohdanko kannustaa hyviä ja hiljaisia? Olenko enemmän tyttöjen kuin poikien puolella? Keräänkö mieleeni listaa lempioppilaistani ja kohtelen heitä erityisellä tavalla? Vastauksia en tiedä.

Sen kuitenkin tunnustan, että teen havaintoja oppilaistani. Etsin piirteitä, jotka tunnistan yhteisiksi oppilaan ja oman nuoren minäni kanssa. Tarkkailen asioita, jotka toivoisin omien lasteni saavan. Mietin, kenessä on palanen unelmieni miestä tai ystävää. Pohdin, minkä takia silmä ja korva poimii tiettyjä piirteitä ja jättää toiset huomiotta.

Ihmisten kanssa työskenteleminen on antoisaa ja rankkaa. En kuitenkaan vaihtaisi hetkeäkään pois, vaikka väsyneenä niin kuvittelenkin. Voimakkaampina hetkinä ymmärrän, että olen oikeiden ihmisten ympäröimänä. Rakastan vuorovaikutusta energisten nuorten kanssa, vitsejä, piruilua, huumoria. Tilannekomiikkaa, jota nuoret suoltavat hetki toisensa jälkeen.

Huomenna luulen taas olevani eri mieltä. Onneksi sisimpäni tietää totuuden.

2011-03-16T21:33:00.002+02:00

Poika kysyi tänään, voisinko olla heidän vakituinen opettajansa koko loppuyläkoulun. Vastasin, ettei tuo taida onnistua. Sijaisuuttahan on jäljellä enää muutama viikko.

Olenkohan liian lepsu opettajaksi. Vai ihan oikeasti sen luokan mieleen. Koenumeroiden perusteella emme ole täydellinen pari.

Yhden tytön takia kuitenkin jaksan iloita. Rauhoittuminen on kuin ihme. Plussiakin tunneilta. Kunpa tämä kestäisi.

2011-03-12T20:42:00.002+02:00

Ensimmäinen viikko hiihtoloman jälkeen hujahti ohi lähes huomaamatta.

Maanantaina autoilin töihin ja huomasin, ettei se nyt niin kamalaa olekaan. Illalla istuin sohvalla englanninkielisen tenttikirjan ja neuleen kanssa.

Tiistaina kertasin lauseenjäsennystä ja aloin jännittää kasien koetta. Paini oman tenttikirjan kanssa sai jatkoa.

Keskiviikkona valvoin kokeen ja istuin seminaarissa. Pääsimme pikkuneidin kanssa pitkästä aikaa koirakouluun, jossa piti möykätä isommille koululaisille.

Torstaina istuin kolmen hyppytunnin ajan koululla ja odotin opettajainkokousta. Ilta vilahti ohi television ja neuleen seurassa.

Perjantaina kävin töiden lisäksi kaupassa. Siivosin ja hain postista Heli Laaksosen uusimman. Lisäksi meille muutti kirjallinen mummojen viisautta ja kakkuohjeita. Karkkipäivä.

Lauantaina kävin kaupungilla ja kannoin kotiin ison kasan kankaita ja juoksulenkkarit. Kirjoitin pitkät palautteet ysien teksteihin ja tarkastin kasien kokeet. Hylkyjä tulossa.

Huomenna avaan gradutiedoston ja ihmettelen, mitä ehdin saada aikaiseksi ennen ensi perjantaita. Valmistelen oppilaiden monisteet, tutustun koiratanssiin ja toivottavasti myös avaan tenttikirjan (tai ompelen).

2011-03-06T18:21:00.002+02:00

Viime viikolla vietin ansaittua hiihtolomaa, jonka aikana

- risteilin Tukholmaan äitini ja veljeni kanssa,
- ostin downshiftingiä (hui, mikä sana!) käsittelevän ruotsinkielisen pokkarin,
- päivitin piilolinssini tälle vuosikymmenelle ja aurinkoisille kevätpäiville,
- raidoitin pääni,
- vietin aikaa koukuttavien dekkareiden parissa,
- tuskailin suuren excel-tiedoston kanssa,
- vierailin molempien mummojen luona,
- kahvittelin pitkäaikaisen kaverin kanssa ja
- olin.

Paluu arkeen ja kaupunkiin ei ollut helppo, mutta kyllä tämä tästä. Huomisesta alkaa arkimeno ja elämä tasaantuu. Lättänään arkeen saa virtaa kevätauringosta ja pidentyneestä päivästä.

Taidan ottaa mallia lähes lentävästä pikkuneidistä. Kevät on täällä!

2011-02-23T16:08:00.002+02:00

Pienillä puikoilla tikuttelu ei ollutkaan niin hidasta kuin aluksi pelkäsin. Parissa viikossa puikoilta tipahti Veera Välimäen suunnittelema Still light tunic. Laivastonsininen Merino Blend on ihanan lämmintä merinovillaa, joka suojelee kantajaansa talven pakkasilta.

Tunikasta tuli sopivan mekkomittainen, joten käyttöä riittänee. Tänään opetin tunika päällä sekä englantia (hui!) että äidinkieltä, ja hyvin meni! Laskokset eivät kyllä tee niiden alla piilottelevasta vartalosta yhtään laihemman näköistä, mutta sillä mennään, mitä on.

2011-02-14T21:29:00.003+02:00

Kuvia olisi kameran kortilla, mutta kuka lataisi ne koneelle ja blogiin. Kiireen aiheuttama "laiskuus" on iskenyt ja löydän itseni tämän tästä neulomasta ja katsomasta Rumaa Bettyä. Still light tunic matkustaa jo ensimmäisessä hihassa. Valmista toivon saavani lomalle tai loman jälkeiselle ajalle. Talveksi kuitenkin, sillä puikoille haluaisi astetta talvineuleempi, Jatan Weeruska nimittäin. En vaan osaa päättää, mikä väriyhdistelmä sopii naamalle.

Neulomista häiritsevät graduseminaari ja opetustyö. Vietän päiväni yläkoulussa teinien keskellä ja viikonloput graduraakileen kanssa kotona. Vapaa-aika on pitkälti neulomista ja Rumaa Bettyä. Voi, niin rakastan sitä sarjaa! Monta vaatetta odottaa kuvaamista sarjan jaksoissa.

Lankojen ja puikkojen lisäksi olen kokeillut lahjojani ompelijana. Hätäinen olen siihen hommaan, mutta ensimmäinen sohvatyynyn päällinen on kuitenkin valmis! Kahden seuraavan kankaat odottavat tuolin käsinojalla, leikattuina. Jos sitä viikonloppuna hurauttaisi uuden ystävän käyntiin.

Vaikka valitan kiirettä, en osaisi vaihtaa mitään pois. Olen melko onnellinen juuri nyt, kun saan tehdä monenlaisia asioita ja siten pitää mielenkiintoa yllä vähän kaikessa. Kesätyötkin on jo sovittu, joten kevään kiirettä jaksaa hymyssä suin.

2011-01-26T17:26:00.004+02:00

Iltapäivien hämärä ja oman pään hatara muisti ovat viivästyttäneet Kimmellys-takin bloggaamista. Takki on ollut päällä niin kotona kuin töissäkin jo kymmeniä kertoja. Oma mummoni ei meinannut edes uskoa, että takki on minun itseni tekemä. Niin hyvin onnistuin tällä kertaa!

Ohje takkiin löytyy Dropsin valikoimista. Tämä taisi olla ohje 107-9 takki pitsineuleella ja raglanhihoilla. Neuloin takin Dropsin langoilla, tosin vaihdoin alpakkalangan Baby Merinoon. Kaveriksi merinovilla sai kimmeltävää Cotton viscose -lankaa. Siitä neuleelle nimi.

Joululomalla puikoille pääsi Vilman Bubbleroy eli tuttavallisemmin Kupla-liivi. Lankana tässä työssä ihanaisen värinen Pirkanmaan kotityön ohut Pirkkalanka. Väri kutsui minua Tampereen Taito-Shopin hyllyssä ja tiedotta tulevasta käyttökohteesta, poimin pari vyyhtiä kotiin vietäväksi. Kupla valmistui nopeasti ja tänään tallustelin ensimmäistä kertaa se päällä töihin.

Ihanaa, kun kaksi viimeisintä isoa neuletyötä ovat onnistuneet hyvin. Tällä hetkellä tikuttelen syksyllä ostamistani Cascade 220 -keristä Moda-lehdessä ollutta liiviä. Saa nähdä, riittääkö onni vielä kolmanteenkin erinomaiseen neuleeseen. Toiveissa olisi myös Still light tunic lumisen talven viimeisille pakkasille.

2011-01-20T18:57:00.003+02:00

Lähetin mummolle aamupäivällä sähköpostin. Liitteeksi lisäsin ylläolevan kuvan. Viimeksi, kun kävin Kouvolassa, yritimme arpoa neuleneliöitä tossun muotoon. Muistelin jo silloin, että ohjeessa oli virhe. Vihdoin muistin etsiä lehden, jossa korjattu ohje on.

Samalla aloin ajatella oman elämäni palasia. Tuntuu kuin joku muu siirtelisi niitä. Pääsen paikkoihin ja teen asioita kuin sattumalta.

Opetan parhaillaan Nokialla. Sijaistan mukavaa äidinkielenopettajaa, jonka paikalle päädyin sijaistamalla toista mukavaa opettajaa, jonka paikalle päädyin yhden syksyisen sijaisuuspäivän ansiosta.

Kirjoitan gradua. Aihe kiinnostaa kovasti. Hyvin keskeneräistä tekstiä on kasassa kuutisen sivua. Aikaa on liian vähän, mutta olen päättänyt pyhittää sunnuntait gradulle. Tulevaisuus on nykyisten sunnuntaiden arvoinen.

Saatan vihdoinkin saada HuK-tutkinnon kasaan. Kieliopinnoista kyseleminen poiki yllättävän korvaavuustiedon. Kandista puuttuu yksi pakollinen opintopiste, jonka suoritan esseellä. Toivottavasti viikon päästä on aikaa kirjoittaa. Odotan HuK-papereita jo innolla. Toivottavasti nämäkin palaset loksahtavat paikoilleen.

Neulerintamallakin olisi kuvattavaa, mutta en saa maailman parasta neuletakkia kuvattua talven hämärässä. Yritän jälleen viikonloppuna. Takki olisi esittelyn arvoinen. Yksi parhaista.

2011-01-04T20:02:00.002+02:00

Vietin neljä päivää työpaikassa 2. Haastattelin ihmisiä, keskustelin kiinnostavista asioista, kuvasin ja kirjoitin. Parasta kaikessa oli ilmapiiri, josta sain nauttia. Tekemisen tuntu, uteliaisuus ja ammattitaitoiset työkaverit. Vaikka työpäivät söivät lomastani neljä arkipäivää, en harmittele. Jokainen juttu oli sen arvoinen.

Nyt vietän ystävien täyteistä lomaa muutaman päivän. Luen, neulon, tapaan kavereita. Teen kaikkea, mitä kaipaan opiskelukotona.

Viikon päästä astun opettajan saappaisiin. Eri jalkineisiin kuin joulukuussa. Jännittää, mutta en jaksa vieä murehtia. Seinät sentään ovat tutut.

2010-12-19T18:34:00.006+02:00

Olohuoneen seinä sai vihdoin seuraa. Vallilan kangas ja halpa taulupohja odottivat innostuksen iskemistä kuukausitolkulla. Pitkästä aikaa lähes vapaana vietetty viikonloppu teki lopulta tehtävänsä. Koko urakkaan meni reilut puoli tuntia. Lopputuloksesta tykkään ihan hurjasti! Kunhan vanha-uusi sohva saapuu ensi viikolla ja saa päällisensä joulun jälkeen, olohuone alkaa olla valmis.

Vapaa viikonloppu ja lähestyvä joulu pakottivat aktivoitumaan myös joululahjarintamalla. Äidille paketoin Modassa 5/2010 olleen huppukaulurin. Lankana on Koskikeskuksen Merletosta ostettu Tekstiiliteollisuuden Cacao.

Itse en varmaankaan osaisi huppukauluria käyttää, mutta mukavalta se päässä tuntui. Pehmeä, ilmava ja höttöinen. <3

Työkaverin hevosista kiinnostuneelle tyttärelle tein aiheeseen sopivan huivin. Kuten kuvista huomaa, en ole kirjoneuleiden mestari. Ensimmäisestä hevosesta tuli ryppyinen ja ruttuinen, mutta toinen luonnistui jo paremmin. Toivottavasti lahja kelpaa saajalleen. Huivin sininen lanka on Novita Woolia ja violetti Gjestalin Maijaa.

2010-12-12T17:52:00.002+02:00

Jukra, mulle myönnettiin tällainen. Kiitos siitä!

Tässä kehuja vastaan annettavat seitsemän kohtaa:

1. Olen pahimman luokan haaveilija. "Oikea" elämäni tuntuu tapahtuvan ajatuksissani, kun suunnittelen tulevaa elämääni. Hetkessä eläminen ja nykyisyydestä nauttiminen on turhan vaikeaa.

2. Elän keskellä kiirettä, koska en käytä ei-sanaa riittävän usein. Sanon työtarjouksille kyllä, mikä ajaa minut sanomaan kaverihetkille ei. Kinkkinen tilanne, josta pitäisi päästä ulos ennen lopullista väsymistä.

3. Pidän neulomisesta todella paljon, vaikken ole erityisen hyvä siinä. Yksi jos toinenkin neuleeni on paljastunut aivan liian suureksi, koska käsialani on ollut jotain aivan muuta kuin ohjeen neuletiheys. Olen laiska tekemään mallitilkkuja, mikä kostautuu epäsopivina neuleina. Kuvittelen myös olevani eri kokoa kuin olen.

4. En pidä baareista enkä tanssimisesta. Vietän mielummin aikaa kotona.

5. Valmistun parin vuoden kuluttua opettajaksi, vaikken koe olevani oman alani ammattilainen. Perusasiat ovat liian hataralla pohjalla, mutta toivottavasti aika ja kokemus paikkaavat tietopulaani.

6. Palautan graduni tutkimussuunnitelman lähipäivinä. Suunnitelma on huono, koska olen raapinut sen kasaan sijaistuksen ohessa. Koko projekti pelottaa, koska gradun tekeminen tarkoittaa sitä, että joudun "kohta" oikeaan maailmaan.

7. Kaipaan hetkittäin ystäviä, mutta viihdyn hyvin yksikseni. Vuoden ovat ajaneet minut kauas monista ystävistäni enkä tällä hetkellä osaa nimetä, kuka olisi paras ystäväni. Ehkei sellaista enää olekaan.

2010-12-11T19:52:00.002+02:00

Katsoin aamulla Nelosen uusintoja Neljän tähden illallinen -ohjelmasta. Kuluneella viikolla ruokaa valmisti muun muassa Sanna Mämmi, juontaja ja life coach. Kauniin kotinsa olohuoneessa hän kysyi vierailtaan, missä nämä ovat kolmen vuoden kuluttua. Kysymyksen kuultuani aloin miettiä omia vastauksiani.

Kolmen vuoden kuluttua olen valmistunut yliopistosta. Olen löytänyt työpaikan ja muuttanut lähemmäs kotiseutua. Asun rivitaloasunnossa koiraneidin kanssa ja olen tyytyväinen elämääni. Olen palannut joogamatolle ja jatkanut koiran kanssa tokoilua. Työpaikan suomien tulojen turvin toteutan suurta toivettani siirtyä luomumpaan ja reilumpaan ruokaan. Luen ja neulon säännöllisesti. Vietän nykyistä enemmän aikaa sukulaisten ja ystävien kanssa. Osaan vetää rajan työn ja vapaa-ajan välille enkä ole enää niin kiireinen ja stressaantunut. Nautin ruuanlaitosta ja leipomisesta ilman, että lihoan tolkuttomasti. Muistan hymyillä päivittäin ja uskallan tarttua haasteisiin. En murehdi turhia ja pyrin elämään tulevaisuuden sijaan hetkessä.

Missä sinä olet kolmen vuoden kuluttua?

2010-11-21T19:36:00.004+02:00

Tampereen Kädentaidot-messut piristivät kiireistä viikonloppua. Perjantain töiden takia pääsin nauttimaan messuhuumasta vasta lauantaina ja silloin väkeä tuntui olevan liikkeellä turhankin paljon. Omat ostokset jäivät melko vähäisiksi ihmismassassa suunnistamisen takia, mutta näytillä oli niin paljon kaikkea kiinnostavaa ja innostavaa, että konkreettisten tulijaisten lisäksi messuilta lähti mukaan pään täydeltä ideoita.

Marikorun kojulta mukaan tarttui syötävän herkullinen kaulakoru. Lakka on yksi suosikkimarjoistani ja tämä koru on niin aidon näköinen, etten pystynyt vastustamaan sen kutsuhuutoja.

Keltaisen lakan seuraksi oli samaiselta kojulta hankittava keltaista ranteeseen. Tällainen kierrekoru löytyy kotoa jo ruskeana ja olen tykännyt sekä korun ulkonäöstä että joustavuudesta.

Lankakojuilta mukaan tarttui vain kolme (!) kerää. Titityyn osastolla oli paljon kaikkea houkuttelevaa, mutta neulemalli mielessä hankin kolme kerää CascadeYarnsin 220 Superwashia. Väri ei toistu kuvissa aivan yhtä vihreänä, mitä se oikeasti on. Talvinen valo ja kamera eivät tunnu kaveeraavan ollenkaan.

Messukeristä syntyy mitä todennäköisimmin tämä liivi, joka löytyy Modasta 4/2010. En rohjennut ostaa lehden sivuilla komeilevaa värikästä Noroa, mutta toivottavasti vihreä 220 toimii Noron tavoin.

2010-11-18T20:50:00.003+02:00

Syksyn pimeyteen tulee valoa koiraneidin innokkaasta tervetulotanssista, sen aktiivisesta osallistumisesta arjen touhuihin sekä pehmeästä karvasta vasten paljasta jalkaa. Lämpöä ja hauskuutta ei näiden seinien sisältä puutu. Sitä ei muuta kiire, stressi eikä pakkanenkaan.

2010-11-11T11:46:00.003+02:00

Talvi kävi kylässä. Tiistai-iltana satoi kasoittain lunta, joka tukki tiet aamulla. Koiraneiti meni sekaisin lumesta ja säntäili paikasta toiseen hurjaa vauhtia. Lumi teki eteisen lattialle vesilammikkoja, mutta koira ei kantanut kuraa sisään, pitkästä aikaa.

Nyt lumi on historiaa. Ulkona on lämmin, kaulahuivia ei välttämättä tarvitse. Säätiedotus lupaa plussaa aina maanantaihin asti. Ensi yön jälkeen yöpakkasetkin katoavat. Onneksi jouluun on vielä aikaa.

Huomenna on tentti. Virolainen yhteiskunta ja kulttuuri. Istun puolet päivästä sohvalla koiraneidin kanssa ja luennoin ruokataloudesta, maataloudesta, kansallisen kulttuurin uudistumisesta... Tuntuu kuin mikään ei jäisi päähän.

Huomenna tähän aikaan odotan omaa nimeäni. Otan tenttikysymykset, konseptit, kynät ja opiskelijakortin. Istun luentosalin penkille ja runoilen vastauksia. Palautan paperit, etsin isälle lahjan ja itselle talvikengät. Istun irkkupubin pöytään vaihtarituttujen kanssa.

Olisipa jo huominen.

2010-11-07T17:57:00.005+02:00

Viikonloppu toi mukanaan aurinkoiset päivät. Lämpömittari valahti lähelle nollaa ja aurinko sai talvisen kuulaan valonsa. Lunta ei vielä satanut, mutta toivottavasti ensi viikko tuo sitäkin mukanaan.

Monessa blogissa on esitelty itse tehtyä mysliä. Jonnan innoittamana minäkin tyrkkäsin myslin uuniin ja kyllä kannatti. Pienessä hetkessä koko asunto tuoksui ihanalle! Elämäni ensimmäisessä omatekoisessa myslissä on kaurahiutaleita, ruishiutaleita, maapähkinäsilppua, kookoshiutaleita, fariinisokeria, auringonkukansiemeniä ja rusinoita.

Aurinkoisen päivän kunniaksi pikkuneiti pääsi kuvien kaunokaiseksi. Tässä yksi otos Hatanpään kartanon puistosta.

Loppuun vielä kokonaiskuva joitakin päiviä sitten esitellystä Rustystä. Neuletta on käytetty jo monta kertaa. Rumasta ankanpoikasesta kuoriutui käyttökelpoinen arkineule, jei!

2010-11-03T21:03:00.002+02:00

Tänään on ollut sateisen harmaa päivä. En kuitenkaan antanut sateen masentaa, vaan täytin päiväni ohjelmalla.

- Tutustuin Viron hallitusjärjestelmään. Enää kuusi kysymystä ja olen kahlannut tenttialueen läpi! Kertausaikaa jäänee kiitettävästi, huh.
- Istuin professorin huoneessa ja keskustelin graduni aiheesta. Nyt on sävelet selvät tutkimussuunnitelmaan asti. Enempää en voi tällä hetkellä toivoakaan.
- Harjoittelin venäjän aakkosten ääntämistä kirjaston kahvilassa venäläisen kaverini kanssa.
- Etsin selityksiä suomen paikallissijojen käytölle.
- Tokoilin koiran kanssa vesisateessa.
- Ajoin toko-tunnille autolla, koska kokoontumiset siirtyivät kauempana sijaitsevalle kentälle. Sain auton jopa takaisin parkkihalliin ja omaan pieneen koloonsa!
- Luin kirjaa sängyllä koira kylkeen liimautuneena.

Nyt neulon vielä kerroksen tai kaksi. Katson hetken televisiota. Hiivin peiton alle. Toivon, että marraskuu on vielä huomennakin mukava.

2010-11-01T19:50:00.002+02:00

Luennoitsija toivotti tänään hyvää marraskuun ensimmäistä päivää. Hän oli palannut kymmenen vuoden tauon jälkeen Tampereen yliopistolle ja muistot olivat vallanneet mielen. Neljä lasta ja väitöskirja olivat ilmestyneet maailmaan muualla vietettyjen vuosien aikana.

Marraskuun ensimmäinen päivä oli mukava maanantai. Tutustuin virolaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin tenttikirjojen avulla. Kävin kirjailijan asemaa käsitelleellä luennolla. Kävelin koiraneidin kanssa arboretumissa ja sain punertavat posket. Puuro ja luumukeitto maistuivat hyvältä. Nyt hetki television ääressä ja illan päätteeksi (toivottavasti) muutama sivullinen kaunokirjallisuutta.

Ei marraskuu niin paha ole.

2010-10-30T19:11:00.007+03:00

Viikko sitten perjantaina huokasin syvään ja palautin virolaisen kirjallisuuden tenttivastaukset. Kävelin yliopistolta TaitoShopiin, ostin Pirkka-lankaa ja heijastimia. Kotona minua odotti paketti Annalta. Kerrankin onni potkaisi arvonnassa ja meille muutti ihanainen kassi, pussukka ja kortti. Käyttöä molemmille löytyy takuulla. Kiitos Anna!

Viikko sitten lauantaina matkustimme miehen ja koiran kanssa syyslomaa viettämään. Varasin autoon mukaan langat kahta pipoa varten, koska matka Tampereelta kotiseudulle kestää useamman tunnin. Kuvassa puikoille lepää syksyn Novitan ohjeen mukaan neulottu pipo. Rose Mohairista syntyi loman aikana pipo ihan oman pään ohjeella. Lisää kuvia tulossa, kunhan joku päättelisi langanpätkät...

Ennen lomaa valmistui Amelien ohjeen mukaan tehty Rusty. Lankana on Gjestalin Maija, kuten ohjeessakin. Napit ostin Koskikeskuksessa sijaitsevasta Merletosta.

Kuten neulomillani tuotoksilla on tapana, tällekin neuleelle oli käydä köpelösti, kun löperö neulontatyylini sai aikaan aivan liian suuren takin. Hymy siinä hyytyi, kun kokeilin takkia ensimmäisen kerran. Onneksi parin päivän hauduttelu toi mieleen laskokset. Tein etukappalesiin kolme laskosta kumpaankin ja taakse vielä kaksi. Vippaskonstien jälkeen takki ei ollutkaan enää kaksi kertaa minun levyiseni!

Neuleiden lisäksi olen leikannut, liimannut ja dymoillut. Myöhään eilen illalla syntyi yksinkertainen kortti kotiin lähetettäväksi. Hesarin sarjakuvista löytyi äitini koiraa oivallisesti kuvaava sarjakuva.

Leikkaus ja liimaus. Tekstit napsuttelin dymolla. Nyt kortti odottaa eteisen pöydällä postimerkkia. Toivottavasti suupielet nousevat hymyyn ensi viikolla, kun kortti saavuttaa vastaanottajansa.

Tällä hetkellä puikoille lepää eräs Dropsin neuletakki. Katsotaan, mitä ihmeellistä siitä syntyy....

2010-09-29T10:04:00.005+03:00

Opiskeluvuosi on alkanut hillittömänä hulabaloona. Odotin viime vuoteen verrattuna kevyttä opiskelutalvea, jalkoja pöydällä ja ajatuksia neuleissa. Sain listan tekemättä olevista kirjatenteista, pienryhmiä monille kursseille, lukemista, kirjoittamista ja gradun tutkimussuunnitelmasta unelmointia.

Viime viikot ovatkin sujahtaneet ohi tenttikirjoja tavaten ja kurssitehtäviä tehden. Puikot ovat toki suihkineet iltaisin ja piakkoin valmistunee Benighted-blogista tuttu Rusty. Neuleiden kanssa rinnakkain olen tehnyt pieniä järjestys-, kunnostus- ja näperrystöitä, joita vielä keskeneräisessä uudessa kodissamme riittää.

Viimeisimpänä vikkelänä työnä päätin siirtää irtoteeni lasipurkkeihin. Laiskana naisena leikkasin teelaatujen nimet pusseista ja teippasin ne purkkien kylkiin, jotta tiedän, mitä mukissa odottaa. Vielä kun saisin sen pallojuttusen ostettua, ettei tarvitsisi kannullista juoda.

Kouluhommat ja viilenevät illat ovat lisänneet teen ja kahvin kulutusta huomattavasti. Omeniakin muutti meille Miehen työkaverin luota, joten viikonloppuna tiedossa lienee opiskelua, leivontaa ja neulontaa. Ei hullumpaa.

Reilu viikko sitten vierailtiin pikkuneidin kanssa Valkeakoskella Match showssa. Ylsimme pienten punaisen nauhan saaneiden parhaaseen kymmenikköön, mutta aivan palkinnoille asti emme päässeet. Mieli on kuitenkin iloinen, sillä neitokainen käyttäytyi varsin nätisti. Tästä on hyvä jatkaa!

2010-09-09T16:29:00.006+03:00

Muutto uuteen kotiin siivitti puoli vuotta keskeneräisenä lojuneen pesuainepurkki-projektin valmiiksi. Purkit ovat palvelleet edellisessä elämässään suolakurkkupurkkeina, pesun ja kansien maalauksen jälkeen niistä tuli pyykinpesuainepurkkeja.

Tekstit kirjoittelin upouudella dymollani! Kivan oloinen lelu. Dymo-tekstejä näkynee vastaisuudessakin vaikka missä. Noissa kirjasimissa ja tarratyylissä on jotain vanhahtavaa ja kirjoituskonemaista.

Jo ennen muuttoa sain valmiiksi Tähkä-pitsineulehuivini. Ohje on SK 5/2009:ssä. Ohjeen mukaan huiviin olisi pitänyt käyttää jotain ohutta lankaa, mutta omista lankavarastoistani löytyi kaksi vyyhdillistä viime syksyn messuilta ostettua Luccaa. Tikuttelin huivin siis Lucasta vitosen puikoilla.

Lankaa jäi vielä jäljelle, joten tikuttelulistalle lisättäneen jonkinlainen pitsinen pipo lämpimän huivin kaveriksi. Langan väri on ulkokuvassa melko lähellä todellista, ihanaa petroolia.

Aika muuton jälkeen on täyttynyt luennoista ja tavarakasojen järjestämisestä. Puikoille nappasin uusimmasta Novitasta villasukat, jotka valmistuvat säärystiminä. Pitsikuvio olikin niin kaunis, etten malttanut "sotkea" sitä ohjeen vaihteluilla. Ensimmäinen säärystin lähentelee ihannemittaansa. Reunoihin taidan virkata kerroksen tai pari kiinteitä silmukoita niin siistiytyvät nekin.

Pikkuneidin kanssa on lueskeltu tuleviin tentteihin. Tähtäyksessä on päästä eroon virolaisesta kirjallisuudesta, joka on vainonnut jo useamman vuoden. Kirjallisuuden jälkeen perusopinnoista puuttuisi enää yksi tentti!

Myös gradun aloittaminen lähenee, mutta siitä lisää myöhemmin... :)

2010-08-31T11:46:00.005+03:00

Huh, vihdoinkin sain Plain and simple -paidan valmiiksi ja kuvattua. Neulominen alkoi jo toukokuussa, mutta neulottuani jo hyvän matkaa, huomasin, ettei neuletiheyteni ole lähellä ohjeen tiheyttä ja paidasta oli tulossa valtavan suuri. Purin koko neuleen ja laskeskelin oman tiheyteni mukaisia silmukkamääriä.

Päädyin luomaan 208 silmukkaa, joilla neuloin ensin 2x2 joustinneuletta pari senttiä ja sitten sileää neuletta vyötärömuotoiluihin asti. Kavensin 4 silmukkaa per kerros neljä kertaa eli silmukkamäärä väheni 16:lla. Kavennusten väliin neuloin noin kahdeksan kerrosta sileää (jos nyt oikein muistan). Kaventamisen jälkeen neuloin eteenpäin ja päätin vyötärömuotoilut lisäämällä yhden kerroksen aikana neljä silmukkaa. Kavensin siis enemmän kuin lisäsin.

Nappilistat tein elämäni ensimmäisen kerran. Ensimmäisestä napin lävet sisältävästä listasta tuli hieman epäsiistimpi kuin toisesta. Harjoitus tehnee ihmeitä, ehkä seuraavat nappilistat ja napinlävet ovat jo siistimpiä.

Paidasta tuli varsin mukava ja kaikkien muutosten ja purkamisten jälkeen myös sopiva. Väri on ihan kiva, mutta ei ehkä kaikkein sopivin mun punertavaan naamaan. Värivalinnasta voin syyttää vain itseäni. :)

Uuden villapaidan lisäksi Tampereelle muutti rahi, jonka verhoilusta kirjoitin jo aikaisemminkin. Lopulta saimme myös kannen verhoiltua. Täytteeksi laitoimme vaahtomuovipalasia ja koska olimme verhoilupuuhissa ensimmäistä kertaa, on lopputulos hieman muhkurainen.

Perunapeltoa muistuttavista muhkuroista huolimatta rahi on mielestäni oikein soma. En vielä tiedä, mistä se löytää vakituisen paikkansa ja kuka sen sisään haluaa muuttaa. Se selvinnee, kunhan muutamme tästä Tampereen kodista toiseen Tampereen kotiin. Seuraava viikko onkin yhtä hulinaa alkavan lukuvuoden ja muuton takia.

2010-07-27T18:03:00.003+03:00

Elossa ollaan! Netittömällä mökillä asuminen jatkuu vielä toistaiseksi. Tänään kokeiltiin koirien yhteiseloa, mutta liian villiksi yltyi meno. Juoksu tuntuisi olevan mennyt ohi, mutta Taavin vietit väittävät jotain aivan muuta. No, huomenna palaamme takaisin mökille pikkuneidin kanssa. Elämä jatkuu siis keskellä metsää kaikenlaisten eläinten seurana.

2010-07-16T22:20:00.006+03:00

Olen asunut mökillä jo kaksi viikkoa. Herään joka aamu kuudelta. Kävelen pikkuneidin kanssa puolisen tuntia. Uin tai laiskoina aamuina (joita suurin osa aamuista on) kaadan vettä päähän saavista. Kampaan ja laitan hiukset sekä yritän meikata (mökkiolosuhteissa molemmat ovat melko haastavia operaatioita). Katson aamuteeveetä, juon kahvia, luen romaania ja neulon pari riviä. Kerään tavarat laukkuun ja lähden töihin.

Alkuillasta saavun takaisin. Syön jotain, leikin neidin kanssa ja lueskelen kirjoja tai lehtiä (yleensä molempia). Käyn uimassa, kävelen hauvelin kanssa pienen pätkän ja käperryn sänkyyn lukemaan yhdessä neitokaisen kanssa.

Mökkielämä on jotenkin ajatonta ja hitaasti kulkevaa. Mökillä tunnen olevani lomalla, vaikka loma olisi vain illan mittainen. Siellä minua eivät ympäröi arjen normaalit askareet, vaan voin elää keskellä metsää rauhassa itseni ja koiran kanssa. Joskus Mies tai omat vanhemmat tulevat kylään. Juttuseura on kieltämättä tarpeen, sillä en ole puhelimessa puhuvaa sorttia.

Kaiken ajattomuuden keskellä elämäni ensimmäinen verhoiluprojekti koki edistysaskeleen. Sain vihdoin ja viimein naulattua kankaan rahi-jakkaran alaosaan.

Naulaaminen ei ollut mitenkään helppoa. Vanha ja vieläpä vanerista tehty rahi-jakkara oli päättänyt, että jokakohdastahan hän ei nauloja syö. Monta kymmentä naulaa meni vinoon ja päätti elämänsä roskakoriin.

Naulat olivat iänikuisia. Isän kätköistä löydettyjä. Söpön pieniä ja vielä viehättävämmässä laatikossa.

Pikkuneiti suhtautui minun ja Miehen paukutukseen epäilevin mielin. Sen mielestä naulaamisesta lähtevä ääni oli liian raju mökkimaisemaan. Sitä se tosiaan oli.

Vihdoin alaosan reunat antoivat periksi ja kangas saatiin naulattua kiinni. Kangas on Eurokankaasta hankittua sisustus- tai verhoilukangasta. Samaa tavaraa tulee rahi-jakkaran kanteenkin, kunhan se työrupeama pääsee alkuun.

Aikaisemmin männyn väriset jalat maalasin kaapin perukoilta löytyneellä ruskealla maalilla. Söpöt tuli!

Jotta opiskelijan todellisuus ei pääsisi unohtumaan, olen opiskellut - hieman. Yritän repiä kasaan 15 sivua esseetä aiheesta kirjallisuuden opettaminen koulussa. Taustamateriaali on luettu läpi ja tekstiäkin on parin sivun verran. Aikaa urakkaan pari viikkoa. Ehkä se siitä.

2010-07-05T22:00:00.002+03:00

Pikkuneidillä alkoi juoksu ja muutimme sen kanssa mökille asumaan. Mökillä elämä on uskomattoman paljon hitaampaa. Vaikka toimittajan työ päästää minut vasta viiden aikoihin kotiin, ehdin rentoutua illalla kaikessa rauhassa. Lämmitän saunaa, lenkitän koiraa, neulon ja luen kirjaa. Yhtäkkiä kello on yksitoista ja pitää kömpiä sänkyyn.

Puikoilla on taas tapahtunut. Aloitin "Plain and simple" -villapaidan, loin silmukat ja neuloin pitkän pätkän. Koesovitin neuletta ja huomasin (jälleen) tekeväni aivan liian suurta villapaitaa. Purin ja loin 50 silmukkaa vähemmin. Nyt mennään jo vyötärön yläpuolella. Hieman jännittää, mitä yläosa hihoineen tuo tullessaan, sillä joudun soveltamaan silmukkamäärieni kanssa. Ehkä se siitä...

Myös ompelukone on kaivettu nurkasta esiin. Kunnostan rahi-jakkara-säilytyssysteemiä. Purin vanhan verhoilun ja nyt alaosan uusi verhoilu on naulojen naputtelua vaille valmis. Huomenna suuntaan vapaapäivän kunniaksi rautakauppaan, joten projektista tullee kuvia lähiaikoina.

Nyt nukkumaan ja vapaapäivää odottamaan!

2010-06-24T20:49:00.002+03:00

Tänään koki päätöksensä kesätyö hautausmaalla. Kuudes kesä päättyi onnellisesti, mutta jälleen hieman haikeasti. Työkaverit - A, K, T ja H - ovat mitä mainioimpia ihmisiä. Työpäivät eivät ole koskaan samanlaisia, kun leiskuvat ja ailahtelevat ihmiset tekevät töitä yhdessä. Puhetta riittää suuntaan jos toiseenkin, mutta sekaan mahtuu myös rauhallisia hetkiä, jolloin voi suunnitella omaa kesää tai haaveilla tulevaisuudesta.

Itse työ on ihan mukavaa, vaikka kutakin asiaa tehdään tunti- tai päivätolkulla, jolloin innokkaampikin työntekijä leipääntyy meneillään olevaan työtehtävään. Haravointi, kivien pesu, junttaus, kukkapenkkien kääntö, kukkien istutus, lannoitus ja nypintä on kivaa - sopivissa määrin.

Jo toisesta hautausmaakesästä alkaen olen ottanut tavakseni ajatella kyseisen kesän olevan viimeisen tuossa työpaikassa. Kesän päätteeksi olen uskonut, että enää ensi kesänä en naamaani näytä hautausmaalla. Kevään koittaessa olen kuitenkin päätynyt sinne mutkan tai toisen kautta. Tänä kesänä minulla piti olla pitkä pesti kesätoimittajana, mutta yllättäen vakituiset toimittajat lähtivät talosta. Heidän tilalleen palkatuilla ei tietenkään ole pitkiä lomia, joten kesäpestini lehdessä kutistui kahteen kuukauteen. Niinpä hautausmaalle jäi oma, pieni lohkonsa alkukesästä.

En kuitenkaan harmittele päätymistäni hautausmaalle. Nautin työkavereiden seurasta ja ulkoilmasta. Pitkän ja kylmän talven jälkeen on ihanaa päästä ulos ja tehdä fyysistä työtä. Alkukesän mittaan voin jopa syödä, mitä haluan! Jokainen karkki ei näy heti vyötäröllä, kun arkisin kävelee noin kahdeksan tuntia per päivä.

Nyt tuo onni, riemu ja hampaiden kiristys on kuitenkin ohi. Maanantaina puen verkkareiden sijaan farkut ja suuntaan paikallislehden toimitukseen. Siellä kirjoittelen juttuja, vierailen tapahtumissa ja tapaan kivoja ihmisiä aina elokuun loppuun asti.

Kesä ei ole vielä ohi, vaikka minun hautausmaakesäni päättyi tänään. Uudet haasteet odottavat, ja odotan niitä innolla.

2010-06-21T19:44:00.002+03:00

Monissa blogeissa on ollut listoja, jotka paljastavat asioita blogin omistajasta. Näiden listojen innoittamana päätin aloittaa oman listan.

1. Ajoin pienenä pyörällä ojaan, koska olin niin uppoutunut ajatuksiini, etten muistanut katsoa tietä.

2. Haaveilen ja ajattelen vielä nykyäänkin paljon. Joidenkin mielestä jopa liikaa.

3. Viihdyn yksin ja perheen parissa. Viime vuosien aikana olen alkanut arvostaa yksinäistä ja rauhallista aikaa yhä enemmän. Samalla kaveriporukan juhlissa käyminen on vähentynyt, mikä on toisaalta harmi.

4. Olen huono tekemään päätöksiä menemisistäni, vaikka haluaisin tietää tarkasti, mitä kulloinkin teen. Erityisen ärsyttävää on painostus, joka liittyy menemispäätöksen tekemiseen.

5. Rakastan hitaita aamuja. Talvella istun aamupalapöydässä pitkään, mutta kesätyöaikaan aamupala jää valitettavan lyhyeksi aamukiireiden takia.

6. Jos minulla olisi aikaa, viettäisin viikonloppuja ja viikkoja mökillä neuloen ja kirjoja lukien.

7. Olen kiinnostunut vaikka mistä. Haluaisin neuloa, askarrella, lukea, entisöidä, kunnostaa, hoitaa puutarhaa, tavata ystäviä, harrastaa koiran kanssa, opiskella... Aika vain ei riitä kaikkeen.

8. Olen tolkuttoman koukussa Gilmoren tyttöihin. Kaikki tuotantokaudet on katsottu moneen kertaan.

9. Katson televisiota talvella liikaa ja kesällä vain vähän.

10. Haaveilen ja suunnittelen enemmän kuin teen.

11. Opiskelen yliopistossa suomen kieltä.

12. Minusta tulee isona äidinkielenopettaja. Kai.

13. Aloitan ensi lukuvuonna gradun kirjoittamisen. Valmistuminen on sekä kutkuttavan että pelottavan lähellä.

14. Pakollisten aineiden (suomi, kirjallisuus, kasvatustiede) lisäksi olen opiskellut mediakasvatusta, viron kieltä ja tiedotusoppia. Haaveissa on suorittaa vielä erityispedagogiikan perusopinnot ennen valmistumista.

15. Minulla on ollut kirjekavereita ulkomailta, mutta vuosien myötä he ovat unohtuneet. Haluaisin kirjekaverit Virosta, Iso-Britanniasta ja Ruotsista.

16. Olen järjestelmällinen ja vastuuntuntoinen opiskelija. Talvet opiskelen ahkerasti ja kesän suunnittelen seuraavan talven opintoja.

17. Olen työskennellyt kesäisin sekä hautausmaalla että paikallislehdessä. Molemmissa töissä on hyvät ja huonot puolensa.

18. Haluaisin tutustua aikakauslehden (esim. Kotivinkin) tekemiseen.

19. En vielä tiedä, millaisessa oppilaitoksessa haluaisin työskennellä. Joka tapauksessa haluan työskennellä lähellä kotiseutuani.

20. Olen peruspessimisti, jonka sisällä asuu romantikko. Romanttinen puoli tosin ei pääse esiin kuin haaveissa.

2010-06-04T21:37:00.003+03:00

Päivät ovat kaikkea muuta kuin nukkumista. Töissä kiire painaa hartioita, koska kukat tulevat ensi viikolla. Kotona on kesken kaikenlaisia projekteja ja mökin pihamaalla pitäisi aloittaa pieni kaivamisurakka, koska aikanaan kaivurilla leikattu penger halutaan viistoittaa ja istuttaa täyteen kivikkokasveja.

Vapaa-aika täyttyy tekemättömien töiden lisäksi koirien kanssa hengailusta. Lenkitystä ja harjausta riittää jokaiselle illalle. Välillä yritän keksiä jotain erikoisempia lenkkikohteita, jotta koirista saisi puristettua pois edes pienen määrän ylimääräistä energiaa. Usein lopputulos tosin on aivan päinvastaisen tuntuinen, kun kaksi yliväsynyttä koiraa painii tunnin ajan lenkin jälkeen. Sentään yöllä malttavat nukkua, koska ovet ovat kiinni.

Viime viikonloppuna vierailimme äitin ja Taavin kanssa Joensuussa näyttelemässä. Lauantailta tuloksena EH ja sunnuntailta ERI. Kotiin kelpasi siis tulla.

Näyttelyissä iski taas vimma harrastaa enemmän. Saaran kanssa tekisi mieli kokeilla mejää tai jotain muuta jäljestämisjuttua. En vain tiedä, kuinka aloittaa. Pitänee kysellä kokeneemmilta neuvoja. Myös arkitottelevaisuudessa on vielä paljon opittavaa, joten kirjastosta täytynee käydä hakemassa muutamia koulutusoppaita, kesäisin kun ei noita kursseja lähimaastossa ole.

Käsityöt odottavat nyt hieman sivummalla. Ipod on jo ladattu, jotta syyshuivin neulominen onnistuisi rattoisammin, mutta tarinoita en ole ehtinyt soittimeen ladata. Lisäksi postissa matkustavat alpakkalangat villapaitaa varten. Lusikat odottavat koruksi muuttumista ja villat huopumista. Kirjakerhosta tullee vielä kirjontakirja, jossa ainakin mainoksen mukaan pitäisi olla malli hauskan maatustan kirjontaan. Kunhan vapaahetkiä tulee, puran listaa hiljalleen ja raportoin täällä aikaansaannoksista.

2010-05-26T19:26:00.004+03:00

Alkukesän säät ovat olleet mitä vaihtelevimmat. Viime viikolla lämpöä riitti enemmän kuin ulkotyöläinen saattoi sietää. Tällä viikolla sama työläinen on laittanut villasukat jalkaan ja sadeasun päälle, jotta ulkona tarkenisi olla seuraavaan taukoon saakka.

Vaihtelevat ilmat ovat taanneet jännityksen myös ukkosen suhteen. Ukonilma on vieraillut luonamme jo muutamia kertoja ja seuraavaa odotellaan, sillä säätiedotus lupaa lämmintä ensi viikolle.

Täällä maalla ukkonen saa ihmiset varuilleen. Sähköjohdot on revittävä irti seinästä ja pidettävä huoli, ettei nettijohto vain jää kytketyksi, kun kaikki lähtevät töihin. Meilläkin jokainen perheenjäsen herää keskellä yötä kuuluvaan jyrähdykseen ja säntää repäisemään tärkeimmät johdot irti. Viikonloppuna samalla kellonlyömällä oli ylhäällä minä, veljeni ja äitini - kaikki johtoja nyhtämässä. Kun palasin retkeltäni sänkyyn, ikänsä kaupungissa asunut Mies kysyi: "Mikä sulle tuli?"

Aurinkoisen viikon aikana vääntelin rautalankaa Strömsön innoittamana. Syntyi muutama kukka-asetelman koriste ja yksi pyöreistä kaarista muodostuva pallo, jonka kaaria pitkin köynnöskasvin on tarkoitus kasvaa, kunhan siemenet itävät.

Vielä on kuitenkin paljon opittavaa rautalangan saralla. Muodot ovat vielä melko hapuilevia ja epäonnistuneita tekeleitä syntyy paljon enemmän kuin onnistuneita.

Rautalangan lisäksi käteni työskentelivät Novitan Nalle-langan kanssa. Suorastaan karkkimaisen pinkistä Nallesta syntyivät kauniit kesäsukat mökille. Loin 58 silmukkaa ja tein varren yläosaan kaksinkertaisen reunan. Neuloin varren luodulla silmukkamäärällä, mutta tein kantapäähän enemmän kavennuksia, jotta silmukkamäärä pieneni 56:een. Sukista tuli napakat ja pirteät. Toivottavasti ehdin joku ilta mökin takkaa lämmittämään sukat jalassa.

Pikkuneitikin saapui loman viettoon juoksuarestistaan. Mäyräkoiran katsetta ei voita mikään.

2010-05-23T22:11:00.002+03:00

Kesälomaa (=kesätöitä) on nyt takana kaksi viikkoa. Sinä aikana olen

- lapioinut multaa
- kylvänyt kukkien ja salaattien siemeniä
- kastellut ja nyppinyt orvokkeja
- neulonut villasukat mökille (kuvia tulossa, kunhan siirtyvät kamerasta koneelle)
- aloittanut huivin neulomisen
- suunnitellut koruaskartelua
- lukenut kirjoja (jo kolmas menossa!)
- istunut pihakeinussa auringossa
- juossut kymmenen kilometriä muiden Kympin naisten kanssa
- katsellut koirien leikkiä (ja jääkiekkoa)
- ommellut mökille laudeliinat ja koiran näyttelyhäkille peitteen
- ja vaikka mitä muuta...

"Loma" on tuotteliasta aikaa. En jaksaisi olla paikallaan, vaikka välillä väsyttääkin kovasti. Koko ajan pitäisi olla paljon projekteja meneillään, jotta mieli on tyytyväinen. Kun tehtävälista on riittävän pitkä, voin hengähtää hetken. Pääasia, että tiedän tekemisen riittävän.

2010-05-13T14:16:00.002+03:00

Terveisiä huutavien dinosaurusvauvojen maasta! Oikeasti nuo dinoni ovat auringonkukkia, jotka ovat juuri nousseet mullasta. Kidat levällään ne vain näyttävät kovasti pikkudinoilta, jotka kurkottelevat kaulojaan kohti valoa ja mahdollista ruokaa.

Maalle palaaminen on sujunut mukavasti. Ensimmäiset kolme hautaustaatyöpäivää ovat jo takana eikä paikkojakaan koske enää aivan yhtä paljon kuin maanantai-iltana. Keho alkaa tottua ruumiilliseen työpäivään.

Oma piha alkaa vihertää hiljalleen. Suunnitteilla on kylvää kukkapenkkiin paljon erilaisia kukkia. Sinne nämä dinotkin päätyvät. Vielä en tiedä, millaisia kavereita he haluaisivat. Joku köynnös voisi olla kiva, jos sille rakentaisi kehikon. Kivoja on niin paljon. Huomenna suuntaamme puutarhaostoksille lähikaupunkiin!

Auskulahja

2010-05-08T10:23:00.004+03:00

Erään auskuystävän ehdotuksesta palkitsimme toisiamme torstaina, kun vietimme kevätjuhlaa ja yhteisen taipaleen päättäjäisiä. Palkitseminen hoidettiin "salainen ystävä" -systeemillä eli meille jokaiselle oli arvottu oma ystävä, jolle sitten väkersimme lahjoja ja kunniakirjoja. Kaikkien lahjat olivat täysin erilaisia ja aivan ihanan upeita.

Mulla lahjasuoni sykki organza-kukkien suuntaan. Kipitin Eurokankaaseen ja ostin oranssia sekä punaista organzaa. Niistä syntyi kaksi kaunista kukkasta rintakoruiksi auskuystävälle.

Punainen kukka on koottu suikuloista kangaspaloista. Sulatin suikuloiden päitä hieman enemmän, jotta sain ne käpristymään kunnolla. Lopputuloksesta tykkään aivan kamalasti!

Oranssi kukka on ihan ympyröistä koottu. Niitä on kamalasti ja kukkakin on melko iso. Tästäkin tykkään, mutta en aivan yhtä paljon kuin punaisesta. Siinä kun on jotain erikoisempaa.

Auskuystäväni tykkäsi lahjuksista kovasti. Kukkien lisäksi ojensin hänelle todistuksen, jonka mukaan hän on osallistunut Tampereen yliopiston ja Tampereen normaalikoulun järjestämään näytelmään "Äikänauskun vuosi 2010". Salaisen ystävän lahjominen on kyllä mahdottoman kivaa!

Kukkasia

2010-04-29T10:12:00.003+03:00

Vihdoin jotain valmista esiteltäväksi. Viime syksynä käsityömessuilta ostamani Kauhavan Kangas-aitan Silo muuttui virkkuukoukun ja SK:n (3/2010) ohjeen avulla kukkaishuiviksi. Neuloin huivin kahdessa osassa, kuten ohje käski. Kun käsissä oli kaksi pötköä kukkasia, aloin miettiä, riittääkö lanka niiden yhdistämiseen, kuten ohje käski (ohjeen mukaan pötköt virkattiin rinnakkain yhteen). Päätin olla laista ja säästäväinen enkä liittänyt pötköjä rinnakkain vaan peräkkäin. Pidän tästä kapeammasta huivista paljon ja huivilla on mittaa sen verran, että sen saa kaulan ympärille ainakin kolme kertaa.